Suomen suosituimpiin metalliyhtyeisiin kuuluva Battle Beast esiintyi Turun Logomossa torstaina 20. marraskuuta.
Helsingissä vuonna 2008 perustettu Battle Beast on julkaissut seitsemän studioalbumia, joista neljä on ollut kotimaan listaykkösiä. Tuorein pitkäsoitto Steelbound ilmestyi lokakuussa.
Ahkerasti ympäri maailmaan reissaava yhtye on parhaillaan Euroopan kiertueella. Tiedä sitten kuka on tökkinyt nuppineuloja karttaan, kun välillä käydään kotimaassa ja heti perään painellaan Saksaan, Itävaltaan ja Unkariin. Konsertteja tuntuu olevan lähes päivittäin ja niitä voi myös katsella suorina lähetyksinä Youtubesta.
Viime maanantaina Slovakian Bratislavassa Battle Beast joutui lopettamaan konserttinsa kahden kappaleen jälkeen, kun yleisössä ollut mies sai sairauskohtauksen ja menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta.
Logomossa tästä ei vielä ollut tietoakaan. Arki-illasta huolimatta konserttia saapui seuraamaan yli tuhat ihmistä.
Turkuun oli juuri satanut ensilumi, jonka olomuoto oli paksua floskaa. Parkkipaikan löysin muutaman sadan metrin päästä sivukadulta puutalojen keskeltä. Lätäköitä väistellen Logomoon kesti kävellä viitisen minuuttia.
Yli tuhannen ihmisen joukosta bongasin vain muutaman tutun, hekin tulivat vastaan valoisassa aulassa narikoiden lähellä. Pimeässä konserttisalissa ei juuri muuta näkynytkään kuin lava.
Battle Beastin lämmittelijänä oli ruotsalainen Dynazty. Orkesteri on vieraillut ahkerasti Suomessa ja olen törmännyt siihen vähän väliä festivaaliohjelmistoja tutkiessani.
Jostain syystä oletin bändin edustavan glam metallia Mötley Crüen tyyliin ja soittajien olevan kajalilla naamansa tuhrineita kauniita poikia. Musiikki oli kuitenkin Mötiköitä rankempaa, eivätkä muusikotkaan olleet mitään siloposkia.
Dynazty sai turkulaisyleisöltä hyvän vastaanoton. Pitäänee tutustua bändiin tarkemmin jahka ehtii.
Battle Beast on ollut suosikkiyhtyeitäni jo useita vuosia. Kappaleet ovat levystä toiseen pääosin erinomaisia ja laulaja Noora Louhimo aivan mahtava. Parempaa ja energisempää keulakuvaa on vaikea kuvitella.
Rumpali Pyry Vikin valtavan patteriston vierustoilla oli pienemmät kannut, joita kummastelin keikan alkua odotellessa. Pian selvisi, että yhtyeellä oli lisävahvistuksena kaksi lyömäsoittajaa, jotka osallistuivat noin puoleen kappaleista.
Yhtyeen muut jäsenet ovat basisti Eero Sipilä, kitaristi Juuso Soinio, kosketinsoittaja Janne Björkroth ja kitaristi Joona Björkroth.
Puolisentoista tuntia kestäneen konsertin aikana kuulutiin useita kappaleita tuoreelta Steelbound-albumilta. Omalta suosikiltani, vuonna 2017 ilmestyneeltä Bringer Of Painilta tuli siltäkin muutama esitys, jolloin jalan vipatusta ei voinut estää mikään.
Aivan jokainen Battle Beast-biisi ei minullekaan sentään kolahda. Esimerkkinä konsertissakin kuultu TwilightCabaret. Siinä bändi yhdistelee heviä ja latinorytmejä. Voin kuitenkin kuvitella, että monille se on suoranainen mestariteos.
Sodasta kertova The Long Road samaiselta Steelbound-levyltä puolestaan edustaa normaalia tanakampaa linjaa. Se tuo mieleen ruotsalaisen Sabatonin, jonka kanssa BB on kiertänyt maailmalla.
Valoshow, pyrotekniikka ja soundit olivat täysin kansainvälistä tasoa. Yhdessä välissä kuultiin kaksi valtavaa pamausta, jolloin edessäni seissyt heppu pelästyi niin, että hyppäsi ilmaan. Noorakin köhi lavalla pahimpia ruudinjämiä kurkustaan, kunnes kiekaisi seuraavan kappaleen aloituksen.
Jos Battle Beastin esiintymisestä hakee jotain miinuspuolia, ovat ne turhan pitkät välihöpinät. Kun laulajan pitää välillä käydä verhon takana ehostamassa pukuaan ja kostuttamassa kurkkuaan, pääsee basisti Sipilä ääneen. Kaveri innostuu usein tarinoimaan kuin Runeberg, eikä jutustelulle ole tulla loppua.
Nooran palatessa lavalle, hän ei välttämättä spiikkaa heti seuraavaa biisiä, vaan jatkaa juttelua siitä mihin Sipilä jäi. Pahimmassa tapauksessa he pälpättävät yhdessä vielä tovin, kunnes odottava kappale vihdoin polkaistaan käyntiin.
Mutta mitäpä pienistä. Yhtyeen biisit ja ammattitaito ovat niin kovaa luokkaa, että moni muu orkesteri jää lehdelle soittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti