Venereissu Katanpäähän

Heinäkuun ensimmäisen viikon lopulle povattiin kammottavaa hirmumyrskyä. Se nimettiin Ulla-myrskyksi 4.7. olevan Ullan nimipäivän mukaan. Luonnonvoimat jäivät paljon ennustettua pienemmäksi, mutta tietysti tällaisista on hyvä varoitella etukäteen. 

Koska Ulla-myrsky ei ollutkaan niin massiivinen kuin joka paikassa toitotettiin, lähdimme lauantaina 5. kesäkuuta vanhan kaverini Mikko Peiposen kanssa hänen veneellään Kustavin Kivimaalta kohti Katanpäätä. 

Tutustuin Mikkoon 1970-80-lukujen taitteessa Kustavin Klipunkarissa, jossa heidän perheellään on mökki. Alkuvuosina olimme paljonkin tekemisissä etenkin kesäisin. Vuosikymmenten aikana on ollut pitkiä taukoja ja nykyään Facebookin kautta näkee mitä toinen on touhunnut. 

Katanpään venereissusta oli puhetta jo ajat sitten, mutta nyt päästiin tuumasta toimeen. Ulla-myrskyn merkkejä ei Kustavin päämeriväylällä Ströömillä ollut, mutta matkalla taivas päätti aueta sen verran, että vettä tuli reippaasti niskaan. 

Sateen takia en pystynyt veneestä käsin kuvaamaan maisemia. Potentiaalisia kohteita olisivat olleet ainakin Lypyrtin saarelle vuosina 1920-1922 rakennettu Sarvilinna-huvila, jonka on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. 

Katanpäässä kiertelimme vanhalla kivilouhoksella, jossa vangit ovat aikoinaan valmistaneet nupukiviä. Kasarmialueelta tie vei tykkipattereille. 

Koska Katanpää muiden ulkosaarien ohella on oikea käärmeparatiisi, tutkailin ympäristöä sillä silmällä. Saldoksi jäi vaivaiset kaksi rantakäärmettä, joista pienempi näytti ensin tallatulta, mutta osoitti kuitenkin elonmerkkejä Mikon sitä lähempää tutkiessa. Toivottavasti poikanen virkosi, kun sai siirron pois kävelytieltä. 

Katanpään linnake on Kustavin ulkosaariston Lypyrtin saareen Katanpään niemeen ensimmäisen maailmansodan 1915-1917 rakennettu linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman osan. 

Lypyrtin saarella sijaitsi optinen lennättimen asema jo Krimin sodan aikana ja Katanpäätä on käytetty sotasatamana jo Suomen sodan aikana 1908.

Linnakkeen tiloissa toimi 1931-1940 vankila ja siellä tehtiin varustelutöitä sotavuosina 1939-1944. Katanpäätä pommitettiin vain kerran jatkosodan aikana. Merivoimilta Metsähallitukselle Katanpäätä siirtyi vuonna 1999. 

Saarella on kasarmirakennuksia ja puinen vesitorni sekä kaksi betonoitua tykkipatteria bunkkereineen. Pattereille johtavat mukulakivillä päällystetyt tykkitiet ja saarta suojaavan kivivallin sisäpuolella kulkee myös kivetetty tie. 

Kasarmirakennusten julkisivut ja sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa. Saaren linnoitukset on suojeltu muinaismuistolailla. 

Katanpään linnake on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Katanpään niemi linnakkeineen on myös on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja se muodostaa myös Natura 2000-suojelualueen. 

Olen käynyt Katanpäässä useita kertoja, mutta edellisestä reissusta oli jo yhdeksän vuotta aikaa. Tuolloin saarelle matkattiin Uudenkaupungista vesibussilla. Tarinaa tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/06/katanpaassa-kesan-kynnyksella.html