Ahvenanmaalla osa 3 - The Darts

Elokuisella Maarianhaminan lomalla tehtiin muutakin kuin kierreltiin museoita. Sattui nimittäin käymään niin hyvä tuuri, että tarjolla oli elävää musiikkia. Kaupungissa esiintyi Euroopan kiertueellaan yhä tätäkin kirjoittaessani oleva The Darts. 

Kyseessä on kalifornialainen naisbändi, jonka jäsenet ovat Nicole Laurenne (laulu), Lou Sordo (kitara), Christina Nunez (basso) ja Mary Rose Gonzales (rummut).

En tietääkseni ollut kuullut yhtyeeltä ainuttakaan kappaletta ennen illan keikkaa. Pelkkä keikkamainos riitti nostamaan kiinnostuksen sille tasolle, että Indigo-nimiseen ravintolaan Maarianhaminan keskustaan oli päästävä. 

Koska asiat toimivat saarimaakunnassa vähän erilailla kuin mantereella, ryhdyin selvittelemään mistä  kyseiseen tilaisuuteen saisi lippuja. Facebook-kaverinani on ahvenanmaalainen Grulle Eklund, joka osoittautui konsertin järjestäjäksi. Hän lupasi pistää kaksi lippua varaukseen. 

Club Ettaniksi ristitty tila löytyi Indigon yläkerrasta. Vintti osoittautuikin mitä mainioimmaksi konserttipaikaksi. Olut ja lonkerokaan eivät olleet ryöstöhintaisia. Niitä ei tosin tarvinnut suuremmin kuluttaa, koska hotellissa vedettiin tuhdit pohjustukset. 

En tiedä kuinka paljon lippuja oli tilaisuuteen varattu, mutta veikkaisin satakunta. Omani oli numero 76. Kahdenkympin hintainen biljetti oli oikein passeli näin mukavasta konserttielämyksestä. 

Arkiehtoona ollut keikka keräsi monen näköistä jengiä. Tunnistin eräästä seurueesta pitkänhuiskean miehen, jonka kanssa menin vaihtamaan pari sanaa. Kyseessä oli ahvenanmaalaisessa brittipopyhtye Good Evening Manchersterissa vaikuttanut Patrik Dahlblom. 

Orkesteri teki muutaman albumin 80- ja 90-luvun taitteessa. Näin heidät livenä ainakin Paraisten Råttisrockissa 1989 ja Ruisrockissa 1992. Samana päivänä Nirvana oli festivaalin pääesiintyjänä. 

Dahlblom saattoi olla vähän hämillään yllättävästä juttutuokiosta, mutta tuskin pani pahaksi kun joku hänet vielä 2020-luvulla muisti. 

The Dartsin musiikki on 60-luvun autotallirokkia höystettynä voimapopilla ja ripauksella punkkia. Yhtyeen musiikkia voisi hyvin kuvitella kuulevansa Quentin Tarantinon ohjaamissa elokuvissa.

The Dartsin esiintyminen oli niin intensiivistä, olin heti konsertin alusta asti myyty. En muista koska viimeksi joku yksittäinen keikka olisi kolahtanut tällä tavoin. 

Nicole Laurenne on paitsi todella hyvännäköinen nainen, loistava esiintyjä ja laulaja. Kiemurtelu ja vääntelehtiminen lavalla oli jotain mitä en muista ennen nähneeni ainakaan rokkibändin keikalla. Välillä urkujakin pimputtanut mimmi käsitteli instrumenttiaan sen verran rajusti, että ihme kun vehje oli kasassa vielä illan pääteeksi. 

Tuttu keikka-aktivisti Timo Tiura Koski totesi Facebook-päivityksessään The Dartsin Turun esiintymisestä jotenkin niin, että "Nyt on nähty, että koskettimetkin voivat olla eroottinen soitin!". Ei kai asiaa tuon paremmin voi ilmaista. 

Rumpali Mary Rose Gonzales puolestaan on yksi kovimmista paukuttajista, jonka olen nähnyt. Pienikokoinen nainen oli kellontarkka ja näytti välillä kuin olisi lähdössä lentoon rumpujakkaraltaan. Aivan käsittämätön meininki. 

Kamojen kasaamisten jälkeen bändillä oli aikaa jutella uusien faniensa kanssa. Ostin yhtyeen uusimman Boomerang-lp-levynkin kun laulaja Nicole sitä kaupitteli. Voi olla, että joltain karvaiselta äijältä ei olisi sama onnistunut.