Keskiviikkona töiden jälkeen suuntasin Turun Ruissalon saarelle. Iltapäivällä aurinkoa piisasi ja kevätpäivä oli mitä hienoin.
Yleensä Ruissalon kärjessä Saaronniemessä tuulee, mutta nyt sattui olemaan aivan tyyntä. Harvinaista herkkua.
Kolkannokassa jäin suustani kiinni kahden ulkoilijan kanssa. Mukavaa törmätä sosiaalisiin ihmisiin, eikä saada mulkoilevia katseita jos luontopolulla vaistomaisesti tervehtii vastaantulijaa.
Juttua riitti niin Airistolta meren pohjasta hiljattain löytyneistä ruumiista kuin Vepsän ulkoilusaarestakin. Vepsä ja vuonna 1994 kadonneen lakimies Ilpo Härmäläisen jäännösten löytöpaikka Rajakarin vieressä näkyivätkin edessämme jonkun kilometrin päässä.
Toinen kavereista osoittautui seiloriksi, jolle Turun saaristo on umpituttua. Paljon tuntui olevan yhteistä, vaikka itse pelkästään istun paatin kyydissä.
Onneksi tuli hyödynnettyä näin komea keli! Tänään en ole päässyt kuin klenkkaamaan lääkäriin kipeällä kintullani, joka alkoi oirehtia iltaa kohden.
Ruissalossa tuli myös bongattua tämän vuoden ensimmäinen käärme. Koko alkuviikon yritin katsella potentiaalisia kivikkoja ja rinteitä jos näkyisi matelijoita. Nyt tärppäsi. Kyy lämmitteli heinikossa ja sain otettua muutaman metrin päästä kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti