Tammikuun ensimmäisellä viikolla tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta Madeiran matkasta. Viikon mittainen loma Portugaliin kuuluvalle vuoristoiselle luontoparatiisisaarelle oli oikein antoisa.
Muistaakseni teimme joka päivä jonkun retken. Ne olivat matkatoimisto Tjäreborgin järjestämiä, paitsi katamaraanipurjehdus Atlantilla. Ohjelmistossa olivat ainakin läntinen saarikierros, levadakävely ja Nunnien laakso. Hienoja paikkoja kaikki, eivätkä retket olleet järin hintaviakaan saavutettuun hyötyyn nähden.
Paluumatkaa edeltävänä iltana osallistuin vielä madeiralaiseen illanviettoon. Tarjolla viiniä, ruokaa ja kansantanssiesitys. Samassa pöydässä istui eläkeläispariskunta, jonka parempaan puoliskoon törmäsin sattumalta puolitoista vuotta myöhemmin Porissa järjestetyllä kiertoajelulla. Aiheesta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/09/luontoretki-porissa-7-syyskuuta.html
Hotelli sijaitsi Lidossa ja viereisessä talossa oli Tjäreborgin toimisto. Matkaa Funchal-kaupungin keskustaan oli neljä kilometriä, joka oli syytä taivaltaa aivan rantakatua pitkin, ellei halunnut reisiään kipeäksi. Se taisikin olla ainoa tasainen kulkuväylä koko vuoristoisella saarella.
Hotellia varatessani kuvittelin, että se olisi Funchallissa. Ovela matkaesiteteksti kertoi "paikalliseen keskustaan olevan 500 metriä" ja näin varmasti olikin, mutta itse pääkaupunkiin useampi kilometri.
Parin päivän mäkiramppaamisen jälkeen uudet lenkkarini lensivät roskikseen, koska kantapäistä kuluivat pehmusteet rikki ja iho oli vereslihalla. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta takakenossa jyrkkää katua alaspäin kävelykin on rankka laji. Koivet huusivat hoosiannaa ja välillä piti turvautua taksikyyteihin.
Tammikuinen lämpötila ei Madeiralla ollut kovin lämmin. Se ei varsinaisesti haitannut, mutta kun eräänä aamuna vuoristoretkellä oli viisi astetta plussaa, alkoi shortsikeli jo arveluttaa. Bussikuski katsoi minua kuin täysin taunoa.
Katamaraaniajelulla kävi sääliksi erästä nuorta, joka reteästi tuli alukseen pelkät bikinit päällään. Pian ilme muuttui tuskastuneeksi, eikä pyyhkeeseen kietoutuneella tytöllä tainnut olla kovin kivaa hytistessään kannella.
Merellä ei näkynyt ainuttakaan valasta tai mitään muitakaan eläimiä. Matkan olisi saanut halutessaan uusiksi ilmaiseksi, mikäli "takuuvarmoja" luonnoneläviä ei ilmaannu näköpiiriin, mutta muutaman tunnin risteily riitti hyvin ilmankin.
Tasan vuotta aiemmin tehty Teneriffan matka vertautui väkisinkin tähän, koska mielestäni saarten luonto oli paljon samantyyppistä. Matkaseura tosin oli täysin erilaista, joten ei tarvinnut pelätä koska joku killuu hotellin parvekkeella ja sekoilee kuin viimeistä päivää.
Ravintolahinnat olivat selvästi kalliimmat kuin Teneriffalla. Tosin nykyään iso oluttuopillinen kolmen euron hintaan olisi todella edullinen, kun Turussa lähikuppilassakin joutuu siitä pulittamaan yli tuplahinnan.
Madeiraa pidetään jossain piireissä eläkeläisten matkakohteena. Sain kuulla siitä ennen reissua muun muassa eräältä työkaveriltani, jonka mielestä asia oli olevinaan kovinkin huvittava. Ei tässä mihinkään discoon oltu menossakaan, vaan luontoelämyksiä hakemaan. Se onnistuikin yli odotusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti