Lämpömittari näytti kahdeksan astetta miinusta tänään aamupäivällä Turun Ruissalossa käydessäni.
Aiemmin viikolla riehunut talvimyrsky oli muisto vain, samoin pääkallokelit. Lähipäivinä on satanut lunta sen verran, että jäinen maa oli nyt käveltävässä kunnossa tavallisillakin jalkineilla.
Saaronniemen parkkipaikalla oli vähänlaisesti autoja siihen nähden kuinka hieno ilma oli. Aurinko porotti ja paikka paikoin tuulettomissa kohdissa oli jopa lämmintä.
Olisi ollut oiva mahdollisuus pistää makkarat kypsymään jollakin Saaronniemen monista tulipaikoista. Ainuttakaan seuruetta ei nimittäin ollut syöpöttelemässä vielä puolenpäivään mennessä.
Keväämmällä täytyy joku lauantai lähteä sekä nestemäisten että kiinteämpien eväiden kanssa viettämään päivää Saaronniemeen. Valitettavasti nykyään korona-aikana se on vaan kovin vaikeaa. Sakkia nimittäin lappaa Saaronniemessä siihen tahtiin, että kovin pitkäksi aikaa tulipaikkaa penkkeineen tuskin pystyy varaamaan.
Ilmahan oli tänään kuin morsian. Läheisellä Kolkannokalla tein vakiolenkkini epävirallisen nakurannan kautta aivan niemen kärkeen.
Pari viikkoa sitten ihastelemani komeat kivitornit oli jälleen hävitetty rannasta. Ei voi kuin ihmetellä joidenkin ihmisten vihaa toisten hienoja luomuksia kohtaan.
"Ne eivät kuulu Suomen luontoon", "Eroosio lisääntyy" ja muuta käsittämätöntä potaskaa sain loppukesästä lukea Facebookin Ruissalo-ryhmästä. Kun vielä innokkaimmat vandaalit osoittautuivat profiilikuviensa perusteella eläkeläisnaisiksi, oli oloni jokseenkin hämmästynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti