Kaislatuuli: Rokkaamassa Maarianhaminassa

Rockoff on vuodesta 1997 järjestetty musiikkifestivaali Maarianhaminassa. Peräti yhdeksänpäiväiseksi venynyt tapahtuma oli viime vuonna katkolla koronan takia, mutta menneenä kesänä se järjestettiin jälleen.

Rockoffista ei Manner-Suomessa juurikaan tiedetä mitään. Jostain syystä järjestäjät eivät vaivaudu mainostamaan sitä edes Turun seudulla, vaikka alueella luulisi potentiaalisia festarikävijöitä olevan ja varsin helppo astua ruotsinlaivaan.

Tämän kesän täky oli tanskalainen rokkibändi D-A-D, alkuperäisnimeltään Disneyland After Dark. Orkesteri joutui aikoinaan muuttamaan tittelinsä Disney-yhtiöiden puututtua nimeen. Samoihin aikoihin 80-luvun lopulla tanskalaisten musiikkikin muuttui punkahtavasta kantrista hard rockiksi.

En muista mistä aikoinaan Rockoffista kuulin tai luin, mutta kesällä 2000 olin festareilla ensimmäisen kerran. Tuosta kerrasta mieleen jäi ruotsalainen AC/DC:tä soittanut orkesteri AB/CD, joka oli sarallaan oikein pätevä.

Vuonna 2006 lähdimme muutaman kaverin kanssa Rockoffiin Ruotsin kovimman rokkibändin Backyard Babiesin takia. Festivaalielue sijaitsi tuolloin aivan länsisataman kupeessa.

Noin muuten olen vieraillut saarimaakunnan pääkaupungissa silloin tällöin. Maarianhamina on hieno kaupunki, josta kannattaa mennä katselemaan paikkoja pidemmällekin naapurikuntiin.

Tällä kertaa Ahvenanmaa kutsui sunnuntaina 25. heinäkuuta. Viisihenkinen seurueemme kokoontui aamulla Turussa Viking Linen terminaalissa.

Lievää kankkusenpoikasta oli ilmassa ainakin allekirjoittaneella, sillä edellinen ehtoo kului Majland-ravintolalaivassa Aurajoessa. Estradilla oli erinomainen Peter James Goodman duo, jonka repertuaariin kuului vanhoja heviklassikoita.

Päivästä oli tulossa vallan komea. Satamaan suunnatessani nappasin pari kuvaa jokilautta Föriltä.

Ruotsinlaivalla näkyi paljon tuttuja. Osa oli menossa Rockoffiin ja osa kannustamaan turkulaista Inter-jalkapallojoukkoetta, joka pelasi Maarianhaminan joukkoetta vastaan.

Pari futisfania olisi kuulemma mielellään jäänyt kaupunkiin seuraavaksikin päiväksi D-A-D.:n esiintymisen takia, mutta kuulivat moisesta vasta meiltä. Siinä vaiheessa oli vähän myöhäistä ruveta siirtelemään työpäiviä ja buukkailla hotelleja.

Hotellivaraus tuli tehtyä jo joulukuussa, jolloin huomasin että D-A-D on kiinnitetty tulevan kesän Rockoffiin. Booking.comin kautta löytyi huoneistohotelli Stava Mosters. Nimestä voisi luulla sen olevan vaikkapa serbialainen kapakka, mutta majapaikka osoittautui vallan mainioksi sekä sisustukseltaan että sijainniltaan länsisataman lähellä.

Päivän suurin yllätys oli Dino's Bar & Grillin terassilla puolenyön paikkeilla esiintynyt Made In Thailand. Kolmimiehinen orkesteri oli todella pätevä.

Lainakappaleita esittävä thaikkutrio on ollut Dinossa kesäisin jo kuulemma 17 vuotta. Olen joskus aikoinaan sen nähnytkin, mutta mielestäni kapakan sisätiloissa ja sähköisellä setillä.

Peruscoverbändeistä Made In Thailand poikkesi edukseen. Puhkikuluneita CCR- tai The Eagles-lainoja en muista kuulleeni, mutta loistavia versioita muun muassa U2:lta, The Doorsilta, Pink Floydilta ja AC/DC:ltä.

Ammattitaitoinen yhtye sai aikaiseksi valtaisan meiningin. Koko Dino's Bar villiintyi. Koronavälit eivät tuolloin paljon painaneet, eikä kukaan ollut köyhä ja kipeä.

Bändin jäsenten nimet unohdin jo samantien, vaikka heidän kanssaan pariin otteeseen juttelinkin. Vokalisti muistutti ääneltään vähän entistä Journey-laulaja Steve Perryä ja Akira Takasakin näköinen kitaristi oli kovin lurittaja aikoihin.

Ennen reissua ehdotin, että jos joku olisi kuskina, niin voisi käydä vuokra-autolla ajelemassa vähän ympäri Ahvenanmaata. Kuskia ei löytynyt, mutta sentään jotain kulttuuria ja nähtävyyksiä tuli koluttua Maarianhaminassakin.

Piti jo kesällä 2012 käydä tuolloin uudistetussa Ahvenanmaan merenkulkumuseossa, mutta homma jäi tuolloin viereisen museolaiva Pommernin katseluun.

Museossa on muun muassa parkkilaiva Herzogin Cecilien kapteenin salonki sellaisenaan kuin se kyseisessä laivassakin aikoinaan oli ja paljon suurten purjelaivojen esineistöä.

Ei merenkulkumuseo mikään läpihuutojuttu ollut, mutta noin puolessa tunnissa sen luulisi koluavan läpi. En vieläkään ymmärrä mihin matkakumppanini saivat yhdeksän vuotta sitten kulumaan siellä peräti kaksi tuntia.

Merimuseon vieressä oleva ja nykyään kävelysillalla yhdistetty Pommern on nelimastoinen teräsrunkoinen parkki, joka on rakennettu vuonna 1903 Glasgowssa.

Maailmalla kiertänyt alus teki viimeisen matkansa 1939. 1950-luvun alussa laivanvarustaja Gustaf Eriksonin lapset lahjoittivat laivan Maarianhaminan kaupungille, josta lähtien se on ollut museolaivana länsisatamassa.

En muista aiemmilla Ahvenanmaan reissuillani käyneeni Pommernin ruumassa. Natisevan lankkulattian reunamilta löytyi isoja valokuvasuurennoksia aluksen vaiheista maailman merillä.

Festivaalipäivän koittaessa maanantaina, saapui kaupunkiin lisää tuttuja. Kävimme katsomassa juhla-aluetta Maarinhaminan torilla. D-A-D:n soundcheck oli vähän myöhemmin.

Päivän toisenä esiintyjänä oli suomalainen hevibändi Battle Beast, jonka reippaan laulajan Noora Louhimon bongasimme festarialueen portilta.

Noora on ollut yksi suosikkilaulajistani jo monta vuotta. Hän on energinen esiintyjä ja oikein mukavan oloinen nainen, jota ilman Battle Beast oli varmasti mielenkiinnottomampi.

Festarialueen portit aukesivat kuudelta. D-A-D aloitti aikataulussa kaksi tuntia myöhemmin ja muutama tuhatpäinen yleisö sai varmasti sitä mitä olivat odottaneetkin.

Alueella oli paljon penkkejä ja mukavan väljää, eikä anniskelupisteisin tai vessoihin tarvinnut jonotella juuri lainkaan.

Tiedä sitten tarkemmin mistä yleisö oli peräisin, mutta uskoisin heidän pääosin olleen ruotsalaisia. Ahvenanmaalla ei luulisi rokkikansaa tuhansittain riittävän.

Olen nähnyt D-A-D:n livenä viitisen kertaa aiemmin. Ensimmäisen kerran kesällä 1989 Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalla jäjestetyssä Giants Of Rockissa, jossa yhtye soitteli samalla lavalla muun muassa Stonen, Anthraxin ja Suicidal Tendenciesin kanssa.

D-A-D:n piti esiintyä Ruisrockissa vuonna 2016, mutta keikka peruttiin aivan viime hetkellä. Syynä kuulemma basistin sairauskohtaus. Tapahtuma jäi kovasti harmittamaan hiphop- ja rap-voittoisen festivaalin ollessa muulta ohjelmistoltaan lähinnä surkea. Nyt paikalla oli monta sellaista, joita viiden vuoden takainen peruutus jäi kismittämään.

Tanskalaiset soittivat niin kovan keikan, että tuskin paljon enempää voisi vaatia. Ainut miinuspuoli mielestäni oli pari turhan pitkäksi venytettyä yleisönlaulatus- ja jamittelukohtaa, jotka olisi voinut jättää pois tai ainakin lyhentää. Ketään tuskin palvelee bändin suurimman hitin Sleeping My Day Awayn vetkuttaminen yli kymmenminuuttiseksi.

Battle Beastin metalli poikkesi Rockoffin muusta ohjelmistosta. Lähinnä ruotsalaisartisteista koostunut ja Manner-Suomessa perin tuntematon kattaus ei festarin aloituspäivää lukuunottamatta pahemmin kiinnostanut.

Vaikea sanoa kuinka tuttu Battle Beast oli Rockoffin yleisölle, mutta ainakin tämän jälkeen nimi oli takuulla muistissa ja varmasti uusia fanejakin tuli.

Yhtye heitti pimenevässä kesäyössä sellaisen shown, että heikompaa hirvitti. Kun Noora kiekaisi ensimmäisen biisin menemään, ei mikään enää pidätellyt.

Jos hakemalla hakee, niin olisin kaivannut hieman enemmän nyasseja BB:n settiin. Välillä tuntui, että tuli turhan kauan nopeaa tykitystä, kun sopiviin väleihin olisi voinut sijoitella vähän rauhallisempiakin kappaleita. Mutta kokonaisuutena erinomainen keikka valoineen ja muine efekteineen.