Saaronniemi 15. heinäkuuta

Turun Ruissalon Saaronniemessä ja viereisessä Kolkanniemessä tuli eilen käytyä jälleen pikku lenkillä. Viime kerrasta olikin tarkalleen kaksi viikkoa. Paikat olivat täysin entisellään, jopa Kolkanniemessä (tai Kolkannokassa) sai taas kävellä melkein ylhäisessä yksinäisyydessä.

Mikään valokuvausilma ei illansuussa ollut ainakaan valon puolesta. Pyrin kumminkin yleensä pitämään kameran mukanani jos sattuisin näkemään jotain mielenkiintoista. Pari tippaa vettäkin tuli jossain välissä, mutta se ei onneksi haitannut.

Ainuttakaan kyhmyjoutsenta en nähnyt missään, mikä on Saaronniemessä harvinaista. Yleensä niitä on paljonkin.

Keltaiset pietaryrtit näyttivät olevan loistossaan. Loppukesällä kukkiva pientareiden ja joutomaiden kasvi on nyttemmin todettu myrkylliseksi, mutta aikoinaan sitä on käytetty rohtonakin.

Koska Saaronniemen grillauspaikkoihin ei tuoda kaupungin puolesta polttopuita syystä että ne kuulemma varastetaan välittömästi, oli Lähi-idän nuorilla miehillä aikamoinen souvi yrittäessään saada liekkiä nousemaan.

Minkäänlaisia työkaluja ei tietenkään ollut, vaan valtavia karahkoja yritettiin katkoa pomppimalla runkojen päällä kebabravintoloista tuttujen sävelten soidessa bluetooth-kaiuttimesta. En ottanut tilanteesta kuvia.