Ruisrockista on tällä vuosikymmenellä tehty sysipaska festivaali, jossa ei rokki enää raikaa ollenkaan. Sen sijaan kaikenmaailman turhuuksia, kuten ranskalaisia tiskijukkia muistitikkuineen, päästetään heilumaan päälavalle. Sekään ei enää ole kansanpuiston hiekkarannalla, vaan pellolla, jonne festivaali alkoi laajentua nykyisen järjestäjän Vantaan Festivaalien aikana.
Tapahtuma tuntuu vuodesta toiseen olevan järkyttävää Ruisrock-nimen pilaamista ja musiikkidiggarien aliarvioimista. Kuinka ne edes kehtaavat.
Mutta ehkä vielä joku päivä tulee Ruisrockiin mentyä. Se tosin edellyttää juhlan muuttumista takaisin rokkifestivaaliksi, eikä pysymistä tuollaisena ala-arvoisena konemusiikki- ja puhelaulujuhlana.
Kansanpuistontieltä katseltuna tapahtuma-alueen pellolla kävi aikamoinen kuhina. En viitsinyt pällistellä sen enempää, jotten vaan olisi ollut haitaksi työmaaliikenteelle. Suuntasin Ruissalon päähän Saaronniemeen, jossa oli ajankohtaan nähden yllättävän tyhjää.
Liekö kova tuuli karkoittanut auringinpalvojat ja ulkoilijat kun Kolkannokassakaan ei ollut hetkeen ketään muita. Erikoinen tilanne.
Varis yltyi raakkumaan oikein urakalla minut nähdessään. Punajalkaviklo oli kuin tarjottimella kuvausmielessä, lajin tarkistin kaverilta myöhemmin illalla. Valkoposkihanhia ja paskapökäleitä riitti täällääkin.
Airistolla oli ruuhkaa. Peräti neljä laivaa liikehti samanaikaisesti. En muista siellä ennen noin montaa nähneenikään, vaikka Turun seutu onkin olevinaan maamme satama- ja merenkulun merkkipaaluja. Se on merkillinen yhtälö, sillä esimerkiksi viime kesänä tekemieni seitsemäntoista Vepsän reissun yhteydessä näin Turun satamassa tasan yhden rahtilaivan!
Tästä tulikin mieleen lähes viiden vuoden takainen blogijuttuni, joka käsittelee Turun päivänä 2014 tehtyä satamaristeilyä. Volyymit ovat kuulemma kovat, mutta kumma kun Vikingin ja Siljan matkustajalaivoja lukuunottamatta muita paatteja ei missään näy. http://kaislatuuli.blogspot.com/2014/09/satamaristeily-turussa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti