Fishbait -festareilla Ahvenanmaalla

Loppukeväästä huomasin, että brittiläinen The Quireboys on kesäkuussa tulossa keikalle Fishbait -festivaalille Ahvenanmaalle. Ei muuta kuin matkasuunnitelmaa kyhäämään.

Fishbaitista kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä, jolloin lomailin saarimaakunnassa. Poikkesin Stallhagenin olutpanimolla Godbyssä ja ihmettelin mitä sinne rakennetaan. Vahvasti tatuoidut roudarit kokosivat kamoja lavalle, joka sijaitsi oudossa paikassa viereisen järven päällä.

Sisällä panimomyymälässä selvisi, että seuraavana viikonloppuna on Fishbait -festivaali. Moisesta tapahtumasta ei ole Manner-Suomessa hiiskuttukaan, ainakaan minä en ole siihen edes some-aikana törmännyt. Tuosta lähtien olenkin seurannut festivaalin kotisivuja.

Matkaseuraa löytyi helposti. Tuttuvapariskunta Marika ja Jari oli Ahvenanmaalla jo perjantaina, kun minä työvelvoitteiden takia vasta lauantaina. Se riittikin vallan hyvin, sillä suurin kiinnostuksen kohde The Quireboys esiintyi samana päivänä.

Marikalla ja Jarilla oli seuranaan useita omia tuttujaan, joista kaksi seilasi Maarianhaminaan samalla Silja Linen paatillakin kuin allekirjoittanut. En vaan tiennyt keitä he olivat, joten menomatka sujui baarituttu Jussi Helkkalan ja tämän siipan kanssa laivan kannella lonkeroa imuroiden.

Majoittuminen Maarianhaminassa oli pienessä ja viihtyisässä Neptum Guesthemissä lähellä länsisatamaa. Se, kuten kai muutkin lähiseudun majapaikat olivat täynnä. Syynä moiseen oli nuorison jalkapalloturnaus, johon osallistui erään uusimaalaisvalmentajan mukaan peräti sataneljäkymmentä joukkoetta. Fishbaitin osuus petipaikoista oli tuohon nähden minimaalinen.

Iltapäivällä olimme porukalla syömässä ja juomassa Maarianhaminan keskustassa Dino's Bar & Grillissä. Jo vuosia sitten mainioksi todettu kuppila on rokkibaarina Suomen huippua ja sen verran erikoinen, että sitä voi suositella pelkästään sisustuksesta kiinnostuneille.

Vaikka Dino's onkin rokkibaari, tuntuu se olevan lapsiperheiden suosiossa. Suurin osa asiakkaista oli haukkaamassa koko perheen voimin apetta. Seurueemme lisäksi muita eivät kiinnostaneet seinillä killuvat kuvasuurennokset talossa esiintyneistä bändeistä ja maalaukset kuolleista rokkitähdistä.

Sen verran täytyy kritisoida talon kokkia, että ainakin minun ranskalaiseni olivat kivikovia. Tuhti hampurilainen onneksi sentään sellainen kuin kai pitikin. Tuopissa kimmeltänyt Carlsberg myös erittäin makoisaa.

Stallhagen sijaitsee Finströmin kunnassa Ahvenanmaan mantereen keskiosassa. Festareille oli ilmainen bussikuljetus Maarianhaminan linja-autoasemalta.

Portilla järjestysmies penkoi laukkuani. En saanut kuulemma tuoda kameraani sisälle. Ohjeissa kyllä kerrottiin, ettei järjestelmäkameraa saa tuoda. Ukko ei taipunut tuumaakaan, vaikka selitin kameran ominaisuuksista ja ettei se ole "systemkamera". Pienen kinastelun jälkeen sain pitää laitteeni, mutta kuvia en uskaltanut sillä ottaa ulosheiton pelossa. Nämä fotot ovat Huawei Honor Lite 7 -puhelimesta.

Vitutti ankarasti. Varsinkin The Quireboysista olisi varmasti saanut hyviä lähikuvia Canon PowerShot SX50:lläni, joka ei siis ole Fishbaitin järjestyssääntöjen vastainen vehje. Nyt etenkin bändikuvat ovat mitä ovat.

Fishbait oli yleisöltään pienempi kuin kuvittelin. Paikalla oli ehkä kolmisen sataa ihmistä. Enempää en olisi kaivannutkaan, koska nyt kaikki oli sopivan rauhallista ja väljää. Tulipa vaan mieleen miten tapahtuma mahtoi taloudellisesti kannattaa. Osa ruotsalaisbändeistä saattoi ilmaantua soittelemaan ruoka-, majoitus- ja kaljapalkalla, mutta The Quireboysille tuskin riitti pelkät lentoliput Lontoosta.

Koska en ole erikoisoluiden ystävä ja suorastaan kammoksun tummia oluita, jostain vehnäoluesta nyt puhumattakaan, oli lagerin saanti Stallhagenista kiven alla. Ilmeisesti lähimmäksi sitä pääsi sitruunaolut, jota tulikin ryystettyä illan mittaan tuoppikaupalla. Aluksi maku oli omituinen, mutta upposi lopulta hyvin.

Lauantain esiintyjät toimivat kaikki ainakin minulle. Hauskasti nimetty Exploding Leather Jackets on Ruotsin Gotlannista kotoisin oleva bändi. Nuorten miesten lavameininki ja musiikki muistutti kovasti maanmiehiään Hellacoptersia. Mielenkiintoinen tuttavuus.

Länsinaapurin ehkä paras rockyhtye Backyard Babies on ilmeisesti sen verran kiireetön, että laulajakitaristi Nicke Borg ehtii touhuamaan muuallakin. Miehellä on monta projektia eri muusikoiden kanssa. Tällä kertaa Stallhagenin pihamaalla kuultiin kokoonpanoa nimeltä Nicke Borg & Märvel's League Of Extraordinary Gentlemen. 

Kahden miehen akustisena alkanut keikka huipentui sähköiseen bändiin, joka esitti lopuksi lainabiisejäkin tyyliin W.A.S.P.:n Love Machine.

Vaikka omistan muutamia The Quireboysin levyjä, en ollut nähnyt orkesteria aiemmin livenä. Johtuen varmasti osaltaan myös sitruunaoluen makuhermoille antamasta tuesta, oli yhtye Fishbaitin lavalla todella hyvässä vedossa.

The Quireboys oli 1990 ilmestyneen debyyttilevynsä aikoihin Suomessakin jonkinlainen nimi. Nyt mukana ei ollut enää samaa miehistöä kuin kaksi jäsentä, laulaja ja kosketinsoittaja.

Bändi veteli tunnetuimpia hittejään kuten Hey You, Sex Party ja 7 O'Clock reilun tunnin verran. Joukkoon mahtui muutamia minulle aivan vieraitakin ralleja. Aluksi ihmettelin aikatauluun merkittyä vaivaista tunnin soittoaikaa, mutta onneksi se ylittyi ainakin vartilla. Vähän turhaan sitä muuten tullaan Lontoosta tänne asti keikalle.

Illan päätti ruotsalainen pitkänlinjan rokkiorkesteri Sator. Jo 80-luvun lopulta nimenä tuttu yhtye heitti niin kovan keikan, etten muista aikoihin vastaavaa kokeneenikaan. Bändi oli yksinkertaisesti sanottuna loistava.

Oikein hävettää, että Sator on ollut tähän asti ollut pelkkä nimi muiden joukossa. Asiaan olisi tehtävä pian korjaus eli hankittava bändin levyjä. Mahtava päätös muutenkin hienolle pikku festivaalille.

Sunnuntaina ei enää ollutkaan yhtä hieno fiilis. Onneksi paluulaivaan sisältyi hytti. Sieltä en poistunutkaan kuin vasta Turun satamassa.

Mahtava reissu kaiken kaikkiaan. Täytyy katsoa mikä tilanne on ensi vuonna, kyllähän Fishbaitiin mielellään uudelleenkin lähtisi.