Esa Eloranta Rahtiksessa

Wanhassa Rahtilaivassa Turun Itäisellä pitkäkadulla on kuluvana vuonna järjestetty liveklubia nimeltä Sukellus - Wanhalla Rahtilaivalla. Käsittämättömän huonosta tittelistään huolimatta paikalla on käynyt musisoimassa muun muassa Aknestik -yhtyeestä tuttu Jukka Takalo, 30 vuotta sitten supertähtenä pari vuotta tuikkinut Paul Oxley ja raspikurkku Pablo.

Rahtis soveltuu pienehköistä sisätiloistaan huolimatta vallan mainiosti liveiltoihin. Duo- ja trubaduurit mahtuvat kyllä soittimiensa kanssa estradille. Viime perjantaina Sukellus-iltamissa esiintyi Garbo -orkesterista tuttu Esa Eloranta.

Olin tietoinen Elorannan keikasta, mutta flunssan kourissa viettämäni viikko vie muistinkin siinä määrin, että unohdin koko homman. Lähdin myöhään liikenteeseen ja kuinka ollakaan suuntasin asiaa lainkaan muistamatta Rahtikseen. Eloranta oli juuri aloittelemassa osuuttaan.

Häntä ennen samana iltana Sukellus -vieraana oli Ufo Mustonen. Kaveri muistetaan lähinnä 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa suositusta Hearthill -bändistä, joka teki pari ikimuistettavaa kappaletta kuten Love Rain On Me ja Graveyard Pary Blues.

Sukellus -mainoksesta päättelin, että Mustonen ja Eloranta esiintyisivät duona, mutta näin ei ollutkaan. Mustonen oli oman osuutensa päättänyt kun saavuin paikalle. Ei siis jäänyt mitään hajua millaista musiikkia Mustonen oli tarjoillut, mutta kai sekin jotain trubaduuritavaraa oli.

Esa Eloranta vuonna 2010.

Muutaman kaverini keskuudessa Eloranta nauttii vankkumatonta suosiota. Miehen musiiki tuo mieleen muun muassa Bruce Springsteenin. Samaa voi sanoa tauolla olevasta Garbosta, joka assosioituu vanhvasti juuri Elorantaan. Ainakaan minä en osaa nimetä bändistä ketään muuta kuin hänet.

Parhaimmillaan mies ja kitara -yhdistelmä on lyömätön. Mielestäni Eloranta keppinsä kanssa oli sitä tuona perjantai-iltana. Vaikken tunne hänen tuotantoaan kuin osoittain, esitti hän muutaman aivan loistava kappaleen ja loputkin olivat standardeja parempia.

Kyllä kannatti käydä Rahtiksessa.