Rientävän urheilutalo oli ainakin minulle entuudestaan tuikituntematon. Samoin koko kaupunginosa, joka on kai Pohjolaa tai Juhannuskukkulaa. Ennen minulla ei olekaan ollut mitään asiaa Köydenpunojankadun ja Vakka-Suomentien väliselle alueelle. Jossain siellä on kuulemma Semafori -niminen pubikin. Äkkiseltään tuntuu, ettei se varmaan ole kovin vilkas kapakka. Mutta mene ja tiedä.
Kävin pari päivää ennen katsomassa missä Rientävä ja Juhannuskatu 7 sijaitsee. Se löytyi ihme kyllä heti. Rientäväntalon vastapäätä oli kerrostalon kivijalkaliiketilaan tehty suolahuone ja toinen pulju taisi olla arkkitehtitoimisto. Sen täytyi olla sama paikka, jossa aikoinaan oli elintarvikeliike. Kaupassa myytiin olutta alaikäisille. Sama liike se olikin, kun asiaa myöhemmin eräältä tuttavalta tiedustelin. "Lihatkin olivat sinertäviä", hän muisti mainita kaupan einespuolesta.
Penttisen juhlissa oli vieraita kolmisenkymmentä. Suurin osa oli minullekin jonkin sortin tuttuja. Jani "Putkonen" Harron kanssa emme olleet ottaneet kuppia moneen vuoteen. Nyt sekin puoli tuli hoidettua, kun tarjoilupuolikin pelasi varsin hienosti.
Illan live-esiintyjänä piti olla esimerkiksi salolaisesta punkyhtye God's Lonely Menistä tuttu Vesa Vahtera. Hän kuitenkin peruutti osallistumisensa sairauden takia, joten melko viime tipassa tilalle kutsuttiin Rane Salo. Mies on tuttu Turun musiikkipiireistä. Hän vaikuttaa ainakin Crackwhore -orkesterissa.
Ranen settiin kuului parisenkymmentä biisiä. Trubaduurien vakiolaulut kuten Hotel California, Have You Seen The Rain tai Teuvo, maanteiden kuningas eivät olleet näiden joukossa. Rane oli hyvällä maulla valinnut muun muassa David Bowieta, Eddie Cochrania, Guns 'N Rosesia ja Nine Inch Nailsia soitettavakseen.
Rolling Stonesin Wild Horsesista Rane tuumi, "ettei ehkä osaa käsitellä kappaletta sen vaatimalla tavalla." Kyllä hän osasi. Paljon paremmin kuin Andy McCoy ja Dave Lindholm syyskuussa Turun Klubilla.
Judas Priestin Turbo Loverista kuultiin erikoinen, mutta hyvä, sovitus. Kappaleen aikana nähtiin parketilla myös illan ensimmäinen ilmakitaristi.
Ranen osuus oli ainakin minulle aikamoinen yllätys. En odottanut oikein mitään, koska en tiennyt miehen kykyjen olevan tätä tasoa. Ainoa haittapuoli oli turhan kova volumenkäyttö. Hänelle soisi trubaduurikeikkoja enemmänkin.
Myös Jussilla (vas.) ja Ranella (kesk.) oli 40-vuotispäivät. Ranella jopa juuri 5. marraskuuta.
Olen tuntenut Mika Penttisen vuodesta 1980. Todennäköisesti olin siltä osin hänen vanhin tuttunsa tuona iltana. Välillä yhteydenpito on ollut todella tiivistä, välillä hiukan vähemmän. Toivottavasti tuttavuuttamme on edessä vielä ainakin toiset 31 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti