Lauantaina 2. elokuuta suuntana oli Naantalin saaristossa Rymättylässä sijaitseva Maisaari, jonne Kuusisto Linen Tuula II-alus teki päiväristeilyn Aurajoesta käsin. Kerrankin oli mahdollisuus lähteä reissuun suoraan Turusta.
Tuula II:n kippari osoittautui puheliaaksi mieheksi, joka ei tyytynyt pelkästään rooliinsa ruorissa, vaan selosti vähän sitä sun tätä. Miehen tarinoita ja murretta kuunnellessa tuli mieleen itse Mietaan Jussi. Se ei ollutkaan kaukaa haettua - kipparin sukujuuret kuulemma juontavat Kurikkaan.
Matka Aurajoesta Maisaareen kesti kaksi tuntia. Airistolla vähän aaltoili, mutta sisäsaaristoon Rymättylän puolelle päästyämme meri oli täysin tyyni.
Nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä Iso-Maisaari on yksi kolmesta Turun kaupungin ulkoilusaaresta. Minulle tutummasta Vepsästä se poikkeaa täysin ensinnäkin kokonsa puolesta. Saaren henkilökunta on asialleen omistautunutta ja paikkoja hoidetaan. Mökkien pihoilla eivät nokkoset ja koiranputket rehota.
Maisaaressa on mökkejä ja majoitustilaa kymmenille ihmiselle. Käsittääkseni pääosa asiakkaista on kuitenkin veneilijöitä ja päiväkävijöitä. Peikkorannan vierasvenelaituri oli nytkin pullollaan erilaisia paatteja.
Vuodesta 2017 Maisaaren yrittäjänä toiminut Patrik Qvarnström oli vesibussia vastassa. Hän kertoi, että saaren palvelut ovat tällä haavaa auki elokuun loppuun asti, ellei jatkosta saada sovittua kaupungin kanssa. Toivottavasti saadaan, sillä tuskin kukaan muu kykenee Maisaarta paremmin hoitamaan.
Tuula II:n kyytiläisillä oli saaressa kolme tuntia aikaa touhuta mitä mieleen juolahti. Osa kävi saunomassa, me suuntasimme välittömästi tilaamaan murkinaa. Maisaaren pizzoja on mainostettu saariston parhaiksi ja ainakin minun eteeni tuotu lätty olikin erinomainen. Thaimaalainen Chang-olutkin maistui taivaalliselta.
Puinen Tuula II-vesibussi tekee vielä yhden vastaavan matkan tämän viikon lauantaina. Kannattaa mennä ennen kello kymmentä Aurajoen rantaan osoitteeseen Läntinen Rantakatu 17, mikäli mielii kyytiin. Suosittelen lämpimästi.
