Viron saarireissu osa 10 - Ristimäki ja Haapsalu

Hiidemaalta löytyy kummallinen paikka, jota kutsutaan Ristimäeksi. Metsässä, aivan maantien vieressä, on tuhansia eri materiaaleista tehtyjä ristejä.

Kivisiä ristikuvioita lojuu maassa, on teipillä väsättyjä risuristejä, kävyistä muodostettuja ristejä, hiekkaan kengällä piirrettyjä ristejä ja vaikka mitä. Vain mielikuvitus on rajana.

Ristin tekemisen uskotaan tuottavan onnea. Tapa on lähtenyt siitä, että Hiidenmaalta karkoittettuja ruotsinkielisiä on muisteltu ristin muodossa. Saarella on aikaisemmin ollut ruotsinkielisten vähemmistö.

Barokki- ja rokokootyylinen Suuremöisan kartano on kunnostettu uuteen uskoon. Viitisenkymmentä vuotta kestäneen neuvostomiehityksen aikana virolaiskartanot rapistuivat pahoin. Moni rakennus jäi autioksi luonnonvoimien armoille ja ryösteleyn kohteeksi. Onneksi niille on saatu uusi elämä, vaikka restauroitavaa riittääkin vielä pitkään.

Suuremöisa on 1700-luvun puolivälissä tehty ja sitä kutsutaan yhdeksi Viron suurimmaksi ja kauneimmaksi kartanorakennukseksi. Alueella on yli 200 vuotta sitten perustettu englantilaistyylinen puisto.

Viimeisenä Hiidenmaa-iltana ajelimme siellä täällä. Kärdlan kaupunkikierros jäi ajanpuutteen vuoksi torsoksi, samoin oikeastaan koko saari. Olisi pitäynyt olla siellä ainakin vuorokausi kauemmin. Nähtävää olisi riittänyt pitemmällekin ajalle.

Nimettömäksi jäänyt upea hiekkaranta mökkimme lähistöllä.

Aikaisin sunnuntaiaamuna suuntanamme oli Heltermaan satama. Sieltä seilasimme Rohukülaan Viron mantereen puolelle.

Heltermaan satama oli aamuauringossa todella upea. Pääskyset parveilivat laiturirakenteissa. Meri oli rasvatyyni.

Laivaan ajaessa ei tarvinnut näyttää mitään lippuja tai lappuja. Ilmeisesti virkailijat näkivät rekisteristä kuka oli varannut paikan ja kuka ei. Homma sujui luonnikkaasti.

Rohukulan satamasta on kymminisen kilometriä Haapsalun kaupunkiin. Suomessa Haapsalu on tunnettu kylpylöistään, mutta on siellä paljon muutakin.

Kaupungin rautatieasema oli aamulla hiljainen. Rautatie Haapsaluun rakennettiin vuosina 1903-1905. Katoksellinen asemalaituri ja koko rakennuskompleksi ovat komeita.

1200-luvulla Sääre-Läänen hiippakunnan piispanlinnaksi rakennettu Haapsalun piispanlinna ja tuomiokirkko ovat Viron linnoista parhaiten säilyneiden joukossa.

Olimme alueella niin aikaisin aamulla, ettei portit olleet vielä virallisesti edes auenneet. Kävelimme kuitenkin muina miehinä portista muurien sisälle, jossa oli joukko miehiä työntouhussa.

Linnan parkkipaikalla oli useita autoja, joissa nukkui ihmisiä. Pian selvisi, että linnan pihamaalla on juhlittu viikonloppuna. Augusti Blues Festivalin lavarakennelmia purettiin parhaillaan.

Kyseessä saattaisi hyvinkin olla sellainen festari, joka minäkin viihtyisin. Ainakin puitteet ovat komeat. Oluttuopista joutuu tuskin pulittamaan seitsemään euroa kuten Suomen festivaaleilla. Ehkä kaksi euroa riittää Haapsalussa.

Viron saarikierros alkoi olla pulkassa. Edessä oli vielä pitkä päivä ennen kuin olimme kotona Turussa joskus puoliltaöin. Kyllä oli hemmetin hieno lomaviikko. Tekisi mieli vaikka samantien lähteä uudestaan.

Tallinnan Patarein vankilamuseosta ehdinkin jo kirjoittaa aikaisemmin. Juttu löytyy linkistä. http://kaislatuuli.blogspot.fi/2013/09/patarein-vankila-tallinnassa.html

Viron saarireissu osa 9 - Hiidenmaan sotamuseo

Tahkunan majakan lähellä sijaitsee Hiidenmaan sotamuseo. Moinen nähtävyys oli jostain syystä jäänyt Suntun laajasta ennakkotietokannasta pois. Se löytyi aivan sattumalta ajellessamme majakalle.

Museota hallinnoi Hiidenmaan sotahistoriallinen seura. Paikka on entinen neuvostojoukkojen kasarmialue. Ulkona on laajasti erilaisia alan tarvikkeita öljytynnyreistä ajoneuvojen kautta tykkeihin.

Miinakentän- ja rajavyöhykkeen rekonstruktio löytyy pihamaalta aivan paraatipaikalta. Seuranta- ja viestintälaitteistosta ei ole pulaa. Erilaisia sotilasuniformuja roikkuu seinillä valtavat määrät. Toisen maailmansodan aikaisia, osin maatuneita kypäriä, konekivääreitä ja muuta sotorumua piisaa myös.

Entisiä tutka-asemia ja muita sotilastukikohtia riittää Viron saarilla. "Vapauttajiksi" kutsutut neuvostoliittolaismiehittäjät pitivät huolen, etteivät hiidenmaalaiset ja muutkaan Viron saarten asukkaat karanneet veneillä Ruotsiin tai ylipäätään minnekään, edes Viron mantereelle. Kalastamassakin saivat käydä vain harvat ja valitut.

Piina loppui vasta 1993, jolloin viimeiset neuvostoarmeijan osastot poistuivat elokuussa 1991 uudelleen itsenäistyneestä Virosta. Homma vei peräti kaksi vuotta. Lienee ollut mieletön vapauden tunne, kun vihdoin pääsi käymään kotikulmien ulkopuolella ilman kiusallisen vaikeaksi tehtyä byrokratiaa.

Sotamuseossa vierähti reilu tunti vierähti aivan heittämällä. Kahden euron pääsylippu oli pilkkahinta näin mielenkiintoisen materiaalin ja kokoelman näkemisestä.

Viron saarireissu osa 8 - Hiidenmaan majakat

Mökkimme sijaitsi Hiidenmaan läntisimmän niemen lähellä, kivenheiton päässä Ristnan majakasta. Kirkkaanpunaiseksi maalattu majakka on rakennettu 1873-74. Korkeutta sillä on 30 metriä, merenpinnasta 37 metriä.

Hiidenmaalaiset Ristnan ja Tahkunan majakat tilattiin ja valmistettiin samanaikaisesti Eiffelin tehtaalla Ranskassa. On väitetty, että ne vaihdettiin vahingossa toisiinsa ja seisovat väärissä paikoissa kuin oli alkuperäinen suunnitelma.

Aamulla ensimmäinen etappimme oli Ristna. Majakan vieressä oli muutama vanha rakennus, jossa yhdessä oli pieni baari. Tarjolla oli muun muassa sämpylöitä, hampurilaisia, olutta ja limonadia. Hieman ehkä epäkaupallinen kuppilan paikka, mutta kai asiakkaita käy ainakin kesällä.

Edellisenä iltana kumotut maljat aiheuttivat sen, etten siinä jaksanut helteessä edes yrittää kivuta ylös majakkaan. Jälkeenpäin asia on hiukan harmittanut, koska heti majakalta lähdettyämme löysimme upeita rantoja aivan lähistöltä. Ne olisivat varmaan näyttäneet hienoilta ylhäältäkin käsin.

Köröttelimme majakalta lähdettyämme todella huonokuntoista metsätietä pitkin kilometrin verran, jonka jälkeen eteen levittäytyi upea ranta.

Jonkinlainen, ilmeisesti luvaton, campingalue oli metsän reunassa. Pari matkaliluautoa- ja vaunua näyttivät siltä, että lepoa on pidetty jo pitkä tovi. Eipä ihme jos tällaisessa miljöössä viihtyy kauemminkin. Maisemat olivat todella komeat.

Olimme hädin tuskin selvinneet verkkokalvoille ilmestyneestä mannasta, kun edessä oli toinen huikea näkymä. Vaatimattomassa puisessa kyltissä tienposkessa luki "Surf paradiis". Kuoppaista pikkutietä sai ajella metsän siimeksessä jonkun matkaa. Perillä silmien eteen levittäytyi alue, jollaista ei luulisi löytävän Hiidenmaalta.

Surf paradiis vaikutti olevan nuorison suosima bile- ja surffausranta. Kaljaa ja muuta ilolientä näytti olevan myynnissä. Ja jo keskellä kirkasta aamupäivää joidenkin käsissäkin. Teknojumputus soi isoista kaiuttimista. Hiekkaranta oli pitkä ja yyterimäinen.

Köpun majakka sijaitsee Hiidenmaan länsipuolella lähellä Ristnaa. Se on Viron ja Itämeren vanhin majakka. Väitetään myös, että se olisi maailman toiseksi tai kolmenneksi vanhin majakka, jossa on palanut merkkivalo alusta asti. Rakennus on tehty 1500-luvulla.

Köpun majakka rakennettiin Hiidenmaan korkeimpaan paikkaan, 67 metrin korkeudella merenpinnasta olevalla mäelle. Korkeus maasta on 36 metriä. Majakan valo on 102 meren korkeudella merenpinnasta. Itämereltä ei löydy sitä korkeammalla olevia majankanvaloja.

Majakkaan kapuaminen jäi tälläkin kertaa väliin. Muistan yrittäneeni sinne vuoden 2005 reissulla, mutta tein silloin täyskäännöksen jo alkumetreillä. Käytävä on tajuttoman ahdas ja askelmat todella korkeita. Onnea vaan matkaan ken majakan ovesta käy.

Köpun matkamuistomyymälästä tarttui mukaan majakkaa esittävä seinätaulu ja Hiidenmaa-t-paita. Majakan kuppila on täysimittainen ravintola, josta saa muutakin kuin jäätelöä tai kahvia.

Tahkunan majakka löytyy Hiidenmaan pohjoiskärjestä. Valurautaisen majakan rakennustyöt aloitettiin 1873. Rakennus on Viron rannikon korkein torni; 39,6 metriä maanpinnasta ja 42,7 metriä merenpinnasta.

Majakan viereiseltä rannalta löytyy jatulintarha ja syyskuussa 1994 uponneen Estonian muistomerkki.

Majakan katolla oleva kupoli uusittiin vuonna 2002. Matkamuistomyymälän kaveri innostui näyttämään meille valokuvia tuosta tapahtumasta. "Pekkaniska, Pekkaniska", hän hoki innoissaan ja osoitti kuvissa näkyvää suomalaisfirman nosturia.

Vanha kupoli kyyhöttää nykyään majakan takana muistona menneistä ajoista.

Mikäli Hiidenmaalla liikkuu omalla autolla, kannattaa kiertää saaren majakat läpi. Ainakaan maisemat eivät lopu kesken ja matkalla näkee kaikenlaista muutakin.