Säpin majakka 150 vuotta

Sunnuntaina 11. kesäkuuta suuntana oli Porissa sijaitseva Kuuminainen ja siellä Salokankaan kalastajatila. Satamasta lähti kuljetus Säpin majakkasaarelle, jossa vietettiin majakan 150-vuotisjuhlallisuuksia.   

Luvian ulkosaaristossa sijaitseva Säpin majakka on palvellut veneilijöitä vuodesta 1873 lähtien. Nykypäivänä majakka on automatisoitu ja sen 130 porrasta vievät uteliaat tornin huipulle asti. Läheisissä rakennuksissa toimivat Porin Lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema ja Säppi 2000 ry:n matkaoppaiden tukikohta. 

150 hehtaarin saarella elää villilampaita eli mufloneita ja perinnemaisemaa ylläpitää kesäisin ylämaankarja. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvaa Säppiä hallinnoi Metsähallitus, joka on hiljattain kunnostanut sekä majakkaa että sataman Kruunumöljää eli kiviarkkilaituria. 

Kun tuulisen merimatkan päätteeksi nousin Kala-Tommin paatista Knuunumöljälle, lensin ensitöikseni nokilleni loukkaamatta onneksi sen pahemmin, mutta jo valmiiksi kipeä isovarpaani sai tietysti tällin. Se puolestaan tarkoitti sitä, että olin yhä vähemmän innokas kävelemään kuin sen mikä oli pakollista. Niinpä 1,5 kilometrin luontopolkukin jäi väliin. 

Majakkajuhlissa oli rento fiilis. Yllätyksenä tuli, että saarella vietettiin peräti kuusi tuntia. Olin ollut siinä uskossa, että homma hoituisi kolmessa tunnissa. Päivä kuitenkin kului yllättävän nopeasti ystävällisten porilaisten seurassa.

Entisen opettajan, lintumies Kari Mäntylän verkkoon tarttui hernekerttu. En ollut kai ennen moisesta tirpasta kuullutkaan. Mäntylän mukaan kyseessä oli vanha yksilö, jonka hän päätteli linnun siivistä. 

Mäntylä on löytänyt saarelta myös todellisen harvinaisuuden. Vuonna 2007 rantaan huuhtoutui delfiinin raato, eikä sellaisia näillä vesillä usein nähdä. 

Yli satapäisen sunnuntaiyleisön keränneen tilaisuuden järjestäjinä toimivat Väylävirasto, Metsähallitus, Säppi 200 ry, Reposaaren Metsästysseura ja Porin Lintutieteellinen yhdistys. 

Nälkää saarella ei tarvinnut nähdä. Siitä pitivät huolen grillimakkara ja lohikeitto, joita sai nauttia ilmaiseksi. Lohisoppa oli makuelämyksenä täysi kymppi! 

Heli Laaksonen on tuttu varmasti suurimmalle osalle suomalaisista. Länsimurteita puhuva runoilija asuu Lappi TL:ssä, joka nykyään kuuluu Raumaan. Minulle hänen leveä puheensa yhdistyy aina Laitilaan. Turun murre sen sijaan poikkeaa Helin puheesta, mutta todennäköisesti siksi sitä yleensä luullaan. 

Heli opiskeli taannoin Piikkiön Tuorlassa luonto-oppaaksi. Säpissä hän veti puolitoistatuntisen, runoilla höystetyn lenkin, joka oli hauskasti nimetty Kuuden metrin luontoretkeksi. Joku jopa erehtyi luulemaan, että kierroksella liikutaan vain tuo kuusi metriä, mutta reviiri oli totta kai huomattavasti laajempi. 

Kierroksen nimeä Laaksonen perusteli sillä, että kuuden metrin matkalla maastossa kuin maastossa on valtavasti elämää jos asiaa ruvetaan oikein tonkimaan. Hän ei sentään demonstroinut kaivamalla maata. 

Ensimmäisestä Säppi-vierailustani vuodelta 2018 voi lukea linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/08/sapin-majakkasaarella.html

Syyskesällä reissussa osa 3 - Kallon majakka

Kallo on Porin Mäntyluodon edustalla sijaitseva kallioinen saari. Sinne ei kauan ajellut Yyteristä, jossa majapaikkamme oli. 

Kallon kalliolta löytyy yksi Suomen valokuvatuimmista majakoista, Kallon majakka. Syy moiseen on se, että aivan majakan viereen pääsee autolla, joten se on helposti saavutettavissa. Läheiset kalliot houkuttelevat niin kuhertelijoita kuin luontoturistejakin. 

Kallon nykyinen rautaelementeistä koottu kahdeksankulmainen majakkatorni ja viereinen puinen majakanvartijan talo on rakennettu vuonna 1903. 

Pikkuinen majakka ei koollaan loista. Kun näin sen ensimmäisen kerran syyskuussa 2013, olin hetken monttu auki. Mietin, että tulimmekohan varmasti oikeaan osoitteeseen? Reilun yhdeksän metrin korkuinen rakennus on lilliputtikokoa verrattuna tunnetumpiin kollegoihinsa kuten Isokarin tai Bengtskärin majakoihin - toki sijainti mantereen kupeessakin aivan erilainen kuin kaukana aavalla merellä.  

Kallon majakasta tulee lähinnä mieleen iso loisto, jollainen se enemmän onkin. Majakkaseuran kotisivuilla Kallo mainitaan "satamaloistoksi, joka ohjasi laivat sataman suulla olevan Trekantin matalikon ohi". 

Majakan kupeessa on kahvila, joka ei ollut auki käyntipäivänämme 29. elokuuta. Todennäköisesti kesäkausi oli jo ehditty päättää. Muutoin olisin istahtanut terassille, siemaillut kylmää juotavaa ja katsellut komeita maisemia. 

Syyskesällä reissussa osa 2 - Yyteri

Rauman jäätyä taakse, oli syyskesäisen lomamatkan toinen etappi Porin Yyteri. 

Majoituimme Yyteri Resort & Campingin mökissä, jossa voisi hyvin kuvitella viettävän aikaa nyt talvellakin. Tilaa oli kolmelle äijälle yllin kyllin.

Yyteri on Porin 60. kaupunginosa, joka sijaitsee Meri-Porin alueella Yyterinniemen länsiosassa. Se tunnetaan samannimisestä hiekkarannastaan, joka on Suomen pisimpiä. 

Olen aikaisemmin käynyt Yyterin hiekoilla kaksi kertaa. Ensimmäinen kokemus komeasta rannasta ajoittuu syyskuuhun 2013, jolloin osallistuin Satakunnan museon järjestämälle kiertoajelulle. Aiheesta enemmän blogilinkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/09/luontoretki-porissa-7-syyskuuta.html

Yyterin hiekkaranta on peräti viisi kilometriä pitkä ja siinä on laajat dyynialueet. Hienon dyyniluonnon keskellä on syytä liikkua merkityillä poluilla. Hiekkaa on yritetty sitoa eroosiolta istuttamalla sinne rantavehnää ja osa alueesta on aidattukin istutuksia varten.

Koska emme malttaneet istuskella hienossa mökissämme kivenheiton päässä rannasta, ei tarvinnut arpoa mihin suuntaan lähtisimme.  

Yyterin hiekoilla oli ennen nudistialue, mutta se suljettiin vuonna 2021. Ei niin, että olisin sellaista millään lailla kaivannut. Satun vaan muistamaan uutisoinnin, joka ehkä osaltaan vaikutti lopetuspäätökseen. 

Useamman herran seurue oli päättänyt yhdistää sekä auringon- että lähikontaktin oton. Kesken kaiken paikalle pamahti perhe, joka kauhistui näkemästään. Setien kesäisen kiihkeä junaleikki dyyneillä oli liian kova pala purtavaksi, joten asiasta ilmoitettiin eteenpäin. Virallinen meriselitys kuitenkin kuului, että alueen nakuilijat menivät uimaan alasti pitkin tavallista rantaa ja se häiritsi muita ihmisiä. 

Loppukesäisenä ehtoona Yyterin hiekoilla ei näkynyt kuin yksi uimari ja muutama satunnainen ulkoilija. Hiljaisella rannalla istuskellessa oli mahtavaa katsella auringonlaskua, siemaista pari drinkkiä raikasta karpalovodkaa ja nauttia viimeisen kesälomaviikon alusta. 

Yyteri Resort & Campingin alueella ei tähän aikaan kesästä ollut enää vilinää, mutta emme suinkaan olleet ainoitakaan asiakkaita. Ihan naapurissakin majoituttiin ajoneuvoista päätelleen.

Mökki vastasi kooltaan pientä omakotitaloa ja sen varustelutaso oli erittäin hyvä. Omaa rauhaa kaipaaville ei ehkä paras kohde, mutta tuskin tuolla kukaan tulee ikkunoihinkaan koputtelemaan.