Kustavin Klipunkarissa 11.5.

Tämä blogijuttu oli jäänyt keskeneräisenä arkistoon muhimaan, joten eiköhän viimeistellä se nyt. 

Äitienpäivänä kävin Kustavin kunnan uimarannalla Klipunkarissa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna. 

1970- ja 80-luvulla Klipunkarissa tuli vietettyä kesät likimain aamusta iltaan. Tuntuu, että ennen vanhaan suvet olivat pitkiä ja merivesi aina uimalämpöistä.

Toukokuun alkupuolella luonnossa ei pahemmin vihreää vielä ollut. Isokoskelopariskunta uiskenteli rannan lähellä. Muuten ei siivekkäitä tai muita luontokappaleita näkynyt. 

Klipunkari on viime vuosina saanut suosiota talviuimarien keskuudessa. Näköjään viime talvena saunalta laiturille on tehty kaide, jotta uimarit pysyvät paremmin pystyssä jäisellä kalliolla. 

Matildanjärven kierros 30.5.

Helatorstain jälkeisenä perjantaina oli vapaapäivä, joka tuli käytettyä Teijon kansallispuistossa entisen Perniön kunnan ja nykyisen Salon alueella. 

Kansallispuisto perustettiin 1. tammikuuta 2015 ja sen pinta-ala on noin 34 neliökilometriä. 

Alueella on useita rengasreittejä, joista allekirjoittanut on talsinut useamman kerran 5,5 kilometrin pituisen Matildanjärven kierroksen. 

Matildanjärven luontokeskuksen parkkipaikan vierestä lähtevä lenkki on käsittääkseni kansallispuiston suosituin. Maisemat ovat silmiä hiveleviä varsinkin osuuksilla, jossa Matildanjärvi on näkyvissä. Onneksi melkein koko ajan. 

Takavuosina polun alkupuolella olevat pitkospuut olivat auttamattomasti liian kapeita. Vaati melkoista taiteilua, ettei ollut rähmällään suossa. 

Edellisellä käynnilläni pari vuotta sitten huomasin, että joku muukin on havahtunut moiseen epäkohtaan. Lankut oli vaihdettu leveämmäksi ja kävely niiden päällä sujuu jo ilman akrobatiaa.

Reitin varrella on viisi taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja, Vilsbäck ja Kariholma. Osan matkaa kuljetaan Matildedalin kyläraittia pitkin. Talot ja pihat ovat pääosin hyvin hoidettuja ja kauniita katsella, joten asfaltilla kävely ei pahemmin harmita. 

Käyntipäivänä 30. toukokuuta ilma oli kuin morsian. Kyseessä oli kylmän kevään ensimmäinen kesäinen päivä. Ei edes tuullut tai satanut. Aivan täydellinen retkeilysää. 

Matkalla näin tämän vuoden ensimmäisen sisiliskoni. Erikoisuus puolestaan oli valtava määrä nuijapäitä, joita liikehti rantavedessä. Varmasti tuhansia pieniä vipeltäjiä. 

Ruissalon sisiliskojengi

Tiistaina 10. kesäkuuta oli jälleen aika käydä Turun Ruissalossa luontokuvauspuuhissa. Tällä kertaa tulikin erilainen kuvasaldo, koska muistikortille taltioitui valtava määrä kivikossa lämmitteleviä sisiliskoja. 

Suomessa rauhoitettu sisilisko on maailman pohjoisin matelijalaji. Niitä näkyy aina silloin tällöin kivirykelmissä ja pitkospuilla, mutta tähän saakka olen tavannut vain yksittäisiä liskoja. Tällainen määrä, yli kymmenen alle metrin säteellä, tuntui jopa vähän absurdilta. 

En ole asiantuntija, mutta uskoisin kuvissa esiintyvän myös hietasisiliskoja. Wikipedian mukaan ne ovat ruumiin rakenteeltaan tavallista sisiliskoa huomattavasti tanakampia. Koiraat ovat pohjaväriltään vihreitä ja naaraat ruskeita. Hietasisilisko on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. 

Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhan ulkolammikoissa on alkukesän aikana ollut tavallista vähemmän vihersammakkoja. Niin ikään haitalliseksi vieraslajiksi määritellyt sammakot pitävät melkoista mölyä innostuessaan kurnuttamaan. Tällä kertaa en nähnyt kuin yhden pallosilmän, mutta kuulin monta. 

Piiloistaan tulivat esille myös rantakäärme ja liejukana poikasineen. Pienokaiset lienevät kuoriutuneet aivan hiljattain ja hieman eri aikaan, sillä lieviä kokoeroja oli havaittavissa. 

Riina ja toukokuun valo

Riina on monissa kokoonpanoissa vaikuttanut rokkilaulaja Turun seudulta. Ääntä lähtee kuin pienestä kylästä. Joskus vertasinkin häntä itseensä Janis Jopliniin. 

Nykybändeistänsä tiedän ainakin kaksi - omia kappaleita tekevä April Dawn ja coverbiisejä muun muassa ruotsinalaivoilla yön pimeinä tunteina esittävä TrrTrrTrr. Hieman hankalasti nimetyssä yhtyeessä on mukana toinenkin tuttuni, Kilvessäkin kitaraa soittava Aleksi Summe. 

Kysyin Riinaa ensimmäisen kerran fotomalliksi syyskesällä 2011. Vaikka hän tyylinsä puolesta sopisi ehkä paremmin hämyisään rokkiluolaan, on kuvat muistaakseni aina otettu luonnon helmassa. 

Nämä kuvat ovat peräisin Ruskolta. Toukokuussa siitepölykausi oli sopivasti aikamaisillaan ja allekirjoittaneella nokka tukossa. Sama homma vaivaa vieläkin, taitaa tilanne olla tänä vuonna normaalia pahempi. 

Mielessäni oli eräs erityinen hiekkakuoppa Vahdon perukoilla. Se oli kuitenkin ehtinyt metsittyä sitten viime käyntini, joten varsinaista ideaa ei voinut käyttää. Visiona oli vähän sellainen scifi-ympäristö rannalla, mutta se ei tietenkään onnistunut miehen mittaisten mäntyjen katveessa. 

Päivän toinen ongelma oli kova valo. Moni hyvä ruutu paloi liiaksi puhki. Tapanani on ottaa fotoja reilusti, joten materiaalia kyllä riitti. 

Viides kesäkuuta Vepsässä

Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsä avautui palvelujensa osalta ihmisille toukokuun viimeisenä viikonloppuna.  

Saaren uusi henkilökunta vaikuttaa oikein mukavalta. Kellään ei kuulemma ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta paikasta, mutta eiköhän se tässä kesän mittaan ala hyvin rullaamaan. 

Tein tämän kauden toisen vesibussiretkeni Vepsään pari päivää sitten torstaina. Saareen oli tulossa kuvausryhmä, jonka muita jäseniä odotellessani ehdin kierrellä pari tuntia rantakallioilla. 

Monenlaista siivekästä oli taas liikkeellä. Alkukesä lienee varsinkin lintujen osalta vuoden kiireisintä aikaa. 

Valkoposkihanhien poikasia oli kuoriutunut jo paljon. Seurasin aikani kuusihenkistä lintuperhettä ja sain napattua hyviä muodostelmakuvia. Lokkien suihin saattaa niistäkin osa päätyä, mutta selviytyjät ovat loppukesästä jo aivan vanhempiensa näköisiä. Evoluutio pienestä pölyhuiskasta isoksi linnuksi on hämmästyttävän nopea.

Vepsällä olisi muutamille tutuille lintu- ja kameramiehille paljon tarjottavaa. Jostain syystä erästäkin, pääosin kaappinsa perukoilla kameraansa säilyttävää, suurisuuta saari ei kiinnosta ollenkaan. "Mitä siellä on? Ei yhtään mitään!". Uskomatonta.