Lauantaina 13. toukokuuta koitti pitkään odottamani päivä. Silloin nimittäin järjestyi venekyyti Vepsän ulkoilusaareen Turun Airistolle.
Tarkalleen taukoa oli tasan 33 viikkoa. Edellisen kerran kävimme lähes saman ryhmän kanssa saaressa 24. syyskuuta viime vuonna.
Keli osui täysin nappiin, parempaa ei olisi voinut toivoa. Saaren eteläpäästä mökkikylää kohti tallustellessa tuli suorastaan kuuma. Mutta eipä kai tuo ihme, lämpömittari näytti kahtakymmentä.
Merivesi oli todella matalalla ja rantamaisema vaikutti paikoin oudolta kun ei ollut tottunut näkemään sitä tuollaisena. Kesä tuoksuineen oli myös läsnä - kuivuva merilevä tulvi vahvasti sieraimiin.
Saaressa oli valtavasti kuvattavaa. Käärmeitä vähän kyttäsin, mutta ainuttakaan ei osunut näköpiiriin. Vesilintuja sen sijaan oli jos jonkinlaista mustakurkku-uikuista meriharakoihin ja haahkoista merimetsojen kautta kyhmyjoutseniin.
Lintujen ääntely ja kirkuminen sai taannoisen takatalven tuntumaan kaukaiselta muistolta. Eipä uskoisi, että vielä huhtikuun alussa oli hanget korkeat nietokset!
Tämän hienompaa lauantaipäivän viettoa on vaikea keksiä. Suuri kiitos veneilijä Jani Paavolalle.
Vesibussikuljetukset Vepsään alkavat Aurajoesta toukokuun lopulla. Samalla saaren palvelut aukeavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti