tiistai 21. maaliskuuta 2023

Sumun saartama Saaronniemi

Sunnuntaiaamuna 19. maaliskuuta Aurajoesta kuului laivatorvien tööttäilyä. Päättelin, että taitaa olla valtaisa sumu kun noin paljon töräytellään. Ikkunaverhoa raottaessa ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa, mutta matkalla autohalliin harmauden huomasi oitis. 

Tarkoituksenani oli käydä Ruissalossa kävelyllä ja ottaa luontokuvia. Sumuhan olisi siihen pelkkää bonusta. Pelkäsin sen tosin hälvenevän mitä pidemmälle saareen etenen. Mutta mitä vielä.

Ruissalon Puistotiellä näkyi juuri ja juuri edessä ajavan perävalot. Skannasin metsän reunoja siltä varalta mikäli sieltä päättäisi metsäkauris loikata tielle. Saarellahan on valtavasti hirvieläimiä, vaikka niitä välillä metsästetäänkin. "Suloisten bambien" kannattajat nillittävät esimerkiksi Facebookin Ruissalon Ystävät-ryhmässä, tajuamatta millaista tuhoa eläimet tekevät saaren kasvillisuudelle ja levittävät punkkeja. 




Saaronniemessä sumua oli niin paljon, että hyvä kun näki väistellä parkkeerattuja autoja. En muista tällaista harmautta siellä koskaan kohdanneeni. Samaa sanoi talviuimarien saunavalvojana toimiva puolituttu mies, joka touhusi pihalla ennen kuin innokkaat asiakkaat saapuivat löylyihin.

Edellisellä käynnilläni puolitoista viikkoa aikaisemmin näin alueella kymmeniä joutsenia. Pääosin punanokkaisia kyhmyjoutsenia, mutta joukkoon mahtui kaksi laulujoutsentakin. Nyt vain yksinäinen kyhmyjoutsen uiskenteli jäälohkareita väistellen ja päätyi Saaronniemen laiturin läheisyyteen etsimään pohjasta syötävää. 

Naantalin suunnalta kuului sumutorven ääniä. Odottelin aikani laiturilla lähestyvää laivaa, joka  luultavasti oli Finnlinesin alus. Varmuutta asiasta ei kumminkaan tullut. Näkyvyys nimittäin oli niin heikko, että pelkkä laivan ääni kuului, mutta mitään ei näkynyt. Kokemus se tämäkin.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti