Gdanskin matka osa 1 - Yleistä

Heinäkuun viimeisellä viikolla matkustin työkaverini Sunttu Sundellin kanssa Puolan Gdanskiin. Kesälomani alkoi sopivasti samalla ja mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä reissuun.

Tämä oli kolmas kerta kun kävin Gdanskissa ja viides matkani Puolaan. Aikaisemmat Gdansk-visiittini ovat olleet keväällä 2012 ja kesällä 2016.

Varasin matkan Ebookersin kautta joskus toukokuun puolella. Hintaa kertyi 135 euroa per nuppi, sisältäen lennot ja hotellin kolmeksi yöksi. Kone lähti Turusta ja matka-aika Gdanskiin oli vain reilu tunti.

Lentoajat osuivat mennen tullen iltapäivään, joten kentälle pääseminen ei ollut mikään ongelma kummassakaan päässä.

Hotelli Zefiro Stejennasta oli ennalta tiedossani vain se, ettei siinä ole vastaanottotiskiä tai muitakaan palveluita. Gdansk oli kahdelta edelliseltä käynniltä sen verran tuttu, että osasin tulkita kartasta talon sijainnin. Valinta tapahtui sen ja edullisen hinnan perusteella.

Käytän kaupunkilomia etsiessäni Ebookersissa ja Booking.comissa aina kohtaa lennot+hotelli. Monelle tutulle tämä ei mene millään jakeluun, vaikka olen usein koittanut selittää asiaa. En nyt enää muista mitä lennoista ja hotellista olisi joutunut erikseen maksamaan, mutta reilusti enemmän kumminkin.

Vanhaan kerrostaloon hieman Gdanskin ydinkeskustan ulkopuolelle äskettäin remontoitu kämppä oli parempi kuin mitä kulahtanut talo antoi ulkoapäin odottaa. Taksi ei tosin meinannut kirveelläkään löytää perille, joten suhasimme lähikortteleita edestakaisin varmaan vartin verran.

Hotellimme sijaitsi Gdanskin telakan portin, nuorison suosiman bunkkeribaarin ja uuden sotamuseon välimaastossa. Alue ei ehkä yöllä vaikuta turvalliselta, eivätkä remontin tarpeessa olevat talot välttämättä vedä puoleensa, mutta emme kokeneet mitään ongelmia reissumme aikana. Kovin oli rauhallista.

Väillä puistoisella takapihalla hääri satunnaista porukkaa, pikaisella vilkaisulla vanhoja mummoja ja resupekkajuoppoja. Kukkaruukut oli täytetty tyhjillä pulloilla seurustelun ohessa. Puolassa ei ilmeisesti vieläkään ole pullokierrätystä. Kummallista nykyaikana.

Muutenkin melkein kaikki EU-määräykset tai sellaisiksi Suomessa tulkittavat toimet ovat Puolassa paljon löysemmässä kuin meillä. Hotellin lähellä pikkukaupassa lentelivät kärpäset ja elintarvikkeet olivat huoletta vitriinissä vähän kuin vanhassa kotimaisessa elokuvassa. Eikä kukaan siitä valittanut.

Mainitsemani Bunkier-kuppila on oikeasti vanha bunkkeri. Suomessa sellainen saisi tuskin olla anniskeluravintolana, koska paikan valaistus on minimaalinen sekä kompuroimisen ja eksymisen vaara ilmeinen. Mutta Puolassa ei olla niin turhan tarkkoja.

Gdanskin valinta matkakohteeksi tuli pääasiassa siitä, että sinne pääsee edullisesti Turusta ja paikan päällä on edullista. Kaljan hinnat olivat tosin nousseet kolmessa vuodessa selvästi, mutta eipä se suomalaiselle vieläkään kallista ole. Iso tuoppi ja Jägermeister-shotti taisi olla yhteensä neljä euroa laaki. Kyllä niitä sitten menikin, kun löysin vanhasta kaupungista "kantabaarini" Tabakan.

Tabakassa janoa sammuttamassa ollessamme japanilainen reppureissaajaa tuppautui pöytäämme. Heppu jutteli aikansa niitä ja näitä, kunnes kertoi olevansa taikuri. Oli kuulemma kiertänyt Eurooppaa jo kuukausia tienaten elantonsa tempuillaan. Suntun tupakkeja näkymättömiin taikoessaan hän heltyi sitten kysymään ruoka-apua, mutta baarissa ei ollut muuta kuin juotavaa tarjolla. Ostin hänelle oluen.

Tapanani ei ole lomilla maata ja ihmetellä missään hotellihuonessa, vaan kierrellä ja kaarrella pitkin poikin lomakohdetta ehkä vähän liiankin kanssa. Paikallisista nähtävyyksistä oli etukäteen mielessä vaatimattomat kolme kohdetta, jotka kaikki toteutuivatkin. Nähtyä tuli toisen maailmansodan alkamispaikka Westerplatte, uusi sotamuseo (The Museum Of Second World War) ja Gdanskin naapurikaupunki Sopot. Niistä tarkemmin seuraavissa blogikirjoituksissa.