Kansakoulun puuhamiehenä on aiemmin Turussa vaikuttanut, monissa liemissä keitetty Pasi Tamminen. Olen tuntenut miehen 90-luvun alkuvuosista, jolloin hän oli Radio Auran Aaltojen lippupisteessä hommissa ja järjesti bussikyytejä Provinssirockiin ja Nummirockiin. Niihin karkeloihin minäkin osallistuin. Pari vuotta myöhemmin pääsin hänen kauttaan apuroudariksi muun muassa Prodigyn, Status Quon ja Stingin Turun konsertteihin.
Vielä muutama vuosi sitten festivaalijärjestäjänä työskennellyt Tamminen vaihtoi radikaalisti alaa ja muutti maalle. Puolisonsa kanssa perustettu Kansakoulu on heidän itsensäkin mukaan "keskellä ei mitään", mutta paikka on saanut hyvin tulta alleen. Asiakkaita on riittänyt kesäsesongin ulkopuolellakin.
Minun piti käydä Kansakoulussa jo vuosi sitten, mutta asia konkretisoitui vasta viime kuun puolivälin tienoilla. Mukaan lähti vanha kaverini ja Tammisenkin vuosikymmeniä tuntenut Arto Takarautio.
Kansakouluturistit Turusta. Kuva: Pasi Tamminen
Tiesin suurinpiirtein mistäpäin Kansakoulua tulisi etsiä. Koska en ymmärrä mistään navigaattoreista hölkäsen pöläystä, toimin kuten ennen vanhaankin eli ilman mitään pälättäviä vehkeitä. Kemiönsaari on jollain lailla tuttu, olenhan käynyt monta kertaa Kasnäsissa ja Taalintehtaalla.
Kemiön keskustasta kun ajelee jonkun matkaa eteenpäin Taalintehtaan suuntaan, voi valita kahdesta tienhaarasta. Toisessa lukee Vestlax ja toisessa Västanfjärd. Molempiin käännytään vasemmalle. Valitsin jälkimmäisen, koska päättelin sen ainakin olevan takuuvarma valinta.
Västanfjärdin keskustan kyläraitti näytti kuin suoraan Ahvenanmaalta napatulta. Hämmästyttävän paljon samaa kuin saarimaakuntamme taajamissa.
Kansakoulun pikkuruisia kylttejä näkyi tien varrella siellä täällä. Olisin kaivannut kunnon plakaatteja, joissa olisi vaikka kilometrimäärä ilmoitettu kissankokoisilla kirjaimilla, eikä nuolistakaan mitään haittaa olisi ollut.
Paikka löytyi lopulta yllättävän helposti Brännbodan kylästä, varsinaissuomalaisen maalaismaiseman lomasta. "Keskellä ei mitään" piti täysin kutinsa. Varmaan paljon tämän enempää korvessa ei Kemiönsaarellakaan pysty olemaan.
Kansakoulun pihamaalla pisti ensinnä silmään tietynlainen boheemius. Kaikenlaista tavaraa lojui pisin poikin aluetta. Oli niin amerikanrautaa, vintage-bensapumppua, asuntovaunua ja kuin korituoliakin sulassa sovussa.
Sisätiloissa sama meininki jatkui. Lähinnä vanhoista koulukalusteista koostuva sisustus oli vähän erikoinen näin tottumatta. Enpä muista höyläpenkkejä tai muita puutyötarvikkeita nähneeni sitten 80-luvun alun, jolloin olin ala-asteella Kustavissa. Kansakoulu on vähän kuin aikamatka jonnekin 1960-luvun syövereihin.
Höyläpenkkien sijasta himoitsimme Kansakoulun kehuttua ruokaa. Nälkähän oli aivan helvetinmoinen. En kupannut kauan pizzani kanssa, kun sen vihdoin eteeni sain.
Makoisampaa pizzaa en ollut hetkeen syönytkään. Lätyn nimen ehdin jo unohtaa, mutta se taisi olla Asterixiksi ristitty herkkupala. Ehdoton suositus!
Isäntä Tammisen kanssa vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen hän esitteli Kansakoulun majoituspuolta. Jollen aivan väärin muista, on kiinteistössä kahdeksan kämppää, johon voisi heittäytyä kuorsaamaan. Tutkimuksemme kohteena oli entinen keittäjän huone, joka tuon perusteella kelpaisi ainakin minulle vallan mainiosti.
Ravintola Kansakoulusta ja Majatalosta enemmän nettisivuilla http://www.kansakouluun.fi/
Maukkaan näköinen pizza!
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström
Rento kotoinen tunnelma ja hyvää kahvia ja ruokaa !
VastaaPoistaBrantenin mökkiläiset Anneli ja Eero