Metallimusiikkia Itämeren aalloilla

Viime viikonloppuna Viking Linen risteilyalus Gracella järjestetty metallimusiikkitapahtuma Nordic Metal Cruise keräsi laivan täyteen monennäköistä karvapäätä.

Kuulin risteilystä joskus viime syksynä. Tuolloin kaverini Jani Pirilä otti asian jossain sivulauseessaan puheeksi; varmasti olettaen, etten minä ole siitä kiinnostunut, koska esiintymässä on niin sanottuja örinäbändejä. Olenhan perinteisesti ollut sitä mieltä, että bändissä pitää olla laulaja, eikä huutaja. Näin aggressiivinen musiikki ei yleensä puhuttele.

Pirilää loppuunmyydylle laivalle veti etenkin ruotsalainen Dark Tranquillity. Se on melodisen death metalin saralla on varsin suosittu ja arvostettu yhtye. Muut esiintyjät olivat suomalaiset Finntroll, Kalmah ja Wolfheart.

Olemattomasta mainostuksesta huolimatta Grace oli tupaten täynnä. En meinaan nähnyt yhtään risteilyä koskevaa ilmoitusta missään. Antti Tuiskua sekä muita iskelmä- ja popartisteja oli kyllä joka tuutissa. Vasta pari päivää ennen lähtöä Facebookissa alkoi vilahdella Nordic Metal Cruisea mainostava sivu.

Viking Linen puolelta kyseessä taisi olla jonkinlainen kokeilu, olihan tämä sarallaan ensimmäinen metallimusiikkiristeily Turusta Tukholmaan. Toisinpäin vastaavaa on harrastettu jo vuosia. Homma vaan menee niin hankalasti, etteivät suomalaiset pääse kyytiin kuin menemällä ensin Tukholmaan ja vasta sieltä kyseiseen laivaan.

Ilmeisesti järjestävänä tahona Viking Linen ohella oli pohjanmaalainen juhannusfestivaali Nummirock, sillä sen logo komeili julisteissa ja olipa yksi Gracen baari nimetty Nummirock Loungeksikin. 

Dark Tranquillty jakeli nimikirjoituksia laivalla.

Terminaalin yläkerrassa alkutahdit soitti täysin luokatonta älämölyä esittänyt ryhmä. Se oli kai olevinaan jonkinlaista huumoria, mutta ainakaan minulle ö-luokan Kummeli ei uponnut millään tavalla. Onneksi tuli kipattua kaupungin keskustassa Daily Newsissä reippaasti pohjia ennen terminaaliin saapumista, ettei moinen metelöinti liioin häirinnyt.

Tiedä sitten mistä kaikki nuo tatuoidut partakorstot olivat luunsa Turkuun raahanneet, mutta jessus sentään heitä oli paljon.

Varttuneempien matkustajien ilmeet olivat paljon puhuvia. Lähelläni istuskellut noin seitsemänkymppinen pariskunta pyöritteli päitään ihmetyksestä. Mihin Helvetin esikartanoon he olivatkaan joutuneet, melkein kuulin ajatusten sanovan.

Jo terminaalissa havaitsin muutamia tuttuja. Olihan se kumma, jollei näin isossa sakissa heitä olisi ollut. Ihan tavallisellakin risteilyllä on aina jonkun verran tuttavia, mutta nyt saattaisi varmasti normaaliakin enemmän kun metallimusiikki raikaa Itämeren aalloilla.

Dark Tranquillityn meet&greed -istuntoa kävimme katsomassa vähän laivan lähdön jälkeen. Mukavan oloiset göteborgilaisherrat jakelivat nimikirjoituksia ja poseerasivat kännykkäkameroille.

Yhdeltä yöllä alkaneesta keikasta en sitten muistakaan juuri muuta kuin valtaisan ruuhkan. Varmasti oli hyvä meininki.

Dark Tranquillty.

Hyttimme oli kuudennessa kerroksessa. Muuten oikein mukava paikka, mutta äärimmäisen huonosti saavutettavissa. Ulkokannelta kiertämällä sen löysi paremmin kuin sisällä seikkailemalla.

Vastoin odotuksia, oli hyttikäytävä todella hiljainen. Olin valmistautunut siihen, että lähes jokainen ovi on auki ja mekastus raikaa. Mutta meno oli rauhallisempaa kuin strandardiristeilyllä.

Kuten eräs musiikkimakuni hyvin tunteva kaverini ennen risteilyä totesi, "tuolla ei ainakaan tarvitse yhtään bändiä katsoa". Kännin puolellehan sitä pääosin mentiin ja esiintyjät jäivätkin silkan välinpitämättömyyden takia paitsioon.

Tukholman saaristoa.

Pohjoissuomalaista Kalmahin keikkaa yritin jonkin aikaa seurata, mutta siitä ei tullut pitemmän päälle mitään. Ei vaan ole minun mieleistäni musiikkiani. Kumminkin kaikki kunnia sillekin bändille. Suurta yleisöä kello 16 alkanut veto tuntui kovasti kiinnostavan.

Melkein Turun satamaan asti soittanut helsinkiläinen peikkometallibändi Finntroll oli sikäli erikoinen ilmestys, että se esittää asiansa ruotsiksi. Jostain kumman syystä olen aina tykännyt yhtyeestä ainakin jossain määrin. Livenä se on varsin pätevä.

Oli merkillistä nähdä Gracella ison salillisen ja yläparvellisen väkeä diggailevan aivan hulluna tästäkin bändistä. Kun on tuttunut näkemään samassa paikassa lähinnä Paula Koivuniemen tai jonkun vastaavan, oli kontrasti valtava. Mutta rankkaa örinäähän tänne oli tultu kuulemaan.

Finntroll.

En ole jälkikäteen kuullut lainkaan järjestyshäiriöistä ja muista ongelmista. Enemmän niitä aiheuttavat känniset maanomistajat kuin palmikkopartaiset metallimiehet. Suomalaisista festivaaleista vähiten poliisihälytyksiä, yhtenä vuonna puhdas nolla, tulee Helsingin Tuska Festivaalilta ja eniten Seinäjoen Tangomarkkinoilta. Joten miksei Viking Gracekin panostaisi lisää tällaisiin tapahtumiin.