keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kirkan kuolemasta kymmenen vuotta

31. tammikuuta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Kirka Babitzinin kuolemasta. 56-vuotiaana menehtyneen laulajan merkkipäivä nostatti etenkin Facebookissa valtaisan päivitysvyöryn. Yksi jos toinenkin paljastui miehen tuotannon suureksi ystäväksi.

Omalle ikäluokalleni Kirka on ollut olemassa aina. En muista koskaan kokeneeni häntä mitenkään erityisen lässyksi laulajaksi toisin kuin vaikka jotain Tapani Kansaa, joka hänkin on tuttu jo lapsuudesta 70-luvulta.


60-luvulla laulajan hommat aloittanut Kirka ehti uransa ensimmäisten vuosikymmenten aikana esittää vähän sitä sun tätä, mutta tunnettiin 80-luvulla etenkin iskelmälaulajana.

Vähälle huomiolle jäi, että vuonna 1982 Kirka ja siskonsa Muska Babitzin lauloivat kumpainenkin pari biisiä suomenkielistä heviä Kimmo Kuusniemi Bandin levyllä Moottorilinnut. Musiikillisesti melkoisen yhdentekevä julkaisu on kohonnut jonkinlaiseen kulttimaineeseen vasta viime vuosina. Aikanaan se ohitettiin lähes täysin, eikä albumi ollut mikään merkkiteos toisin kuin monet tuntuvat nykyään uskovan.

Kun Kirka vuonna 1986 kääntyi tunnetusta iskelmätähdestä "hevirokkariksi", olin aluksi vähän skeptinen homman toimivuudesta. Vuotta aiemmin näin televisiotaltioinnin, jossa hän veti antaumuksella Rainbowin Long Live Rock'n'Roll -kappaleen, joten täysin yllätyksenä asia ei tullut.

Apu-lehdessä oli syksyllä 1986 juttu Kirkan uudesta rokkiurasta. Silloinen tuttuni Marko Koljonen totesi, että "ei kai sitä nyt voi ottaa tosissaan". Joululahjaksi sain tädiltäni Kirkan R.O.C.K. -albumin, joka vastoin Koljosen uumoiluja osoittautui varsin päteväksi tuotokseksi.


R.O.C.K. otettiin hyvin vastaan. Se myi kultaa, jonka raja oli tuohon aikaan 25 000 yksikköä. Levyllä soitti studiomuusikoita kuten Janne Louhivuori, Vesa Aaltonen ja Kassu Halonen. Viimeksi mainuttu oli myös vastuussa biiseistä yhdessä Edu Kettusen, Esa Kaartamon ja Kisu Jernströmin kanssa. Ei ehkä järin rokkia paperilla, mutta kuunneltuna toimivaa.

Albumin tunnetuimmat raidat nimikappaleen ohella ovat I'll Be Yours ja Kassu Halosen itsensä aiemmin samana vuonna levyttämä Strangers In The Night. Ilmeisesti Halonen havaitsi, että Uriah Heep -tyylinen biisi sopisi hyvin myös Kirkan "hevilevylle", jollaiseksi albumin musiikkia yleisesti kuvailtiin.

Mukana on myös kaksi tunnettua lainabiisiä. Steppenwolfin 60-luvulla levyttämässä Born To Be Wildissa mainittiin ensimmäisen kerran sanapari "heavy metal", joka Kirkan suussakin taipui uskottavasti. Itse kappale kuitenkin oli jo kolmekymmentä vuotta sitten puhkikulunut, eikä Kirkan versio Muppet Show -tyyppisine torvineen ollut parhaimmasta päästä. Alice Cooperin School's Out ei sekään toiminut yhtään Born To Be Wildia paremmin Kirkan käsittelyssä.

Noihin aikoihin Kirka hevibändeineen sai valtavasti julkisuutta sekä lehdistössä että televisiossa. Nuoremmista soittajista koostuneessa orkesterissa soittivat muun muassa kitaristi Tatu Mannberg ja oululaisesta Riff Raff -heviyhtyeestä tuttu rumpali Esa Palosaari.


Kirkan rokkiura jatkui vielä toisenkin levyn verran. 1987 ilmestyneellä The Spellillä ei jostain syystä kuultu Mannbergiä tai Palosaarta, vaan jälleen tuttuja studiomuusikoita. Kaiken huipuksi rumpujen virkaa hoiteli kone, vaikka kykeneviä kapulan heiluttajia olisi varmasti ollut saatavilla.

Albumin kappaleista vastasivat jälleen Halonen, Jernström, Kaartamo ja Kettunen. Musiikillisesti muutosta oli tullut aika paljonkin - nyt mentiinkin hard rockin piirissä, eikä R.O.C.K.:ilta tuttua perinteisempää poljentoa ollut.

Tuohon aikaan ruotsalaisyhtye Europe oli The Final Countdown -jättihitillään niin suosittu Suomessakin, etteivät Halonen ja Jernström voineet olla sitä huomaamatta. Niinpä The Spellin tunnetuin kappale onkin Europe -tyylinen You Put The Spell On Me. Muista kappaleista saattaa havaita etenkin Rainbowin 80-luvun albumien tunnelmia. Pidän The Spelliä ehjempänä kokonaisuutena kuin R.O.C.K.:ia.

Albumi ilmestyi lokakuussa 1987. Tuohon aikaan kävin usein Turun Yliopistonkadulla sijainneessa Comeback -levyliikkeessä. Yllätyin kun näin The Spellin käytettyjen levyjen laarissa lähes välittömästi julkaisunsa jälkeen. 30 markkaa ei ollut ylivoimainen hinta siitä, vaikka silloin sekin oli iso raha.


Kirkan ura tuntui rokkilaulajana kulkevan hyvin, mutta asia ei kuitenkaan ollutkaan niin. Suurperheen isä ei tienannut tarpeeksi hevihommillaan, eikä keikkoja myyty haluttua määrää.

Ratkaisu oli siirtyä jälleen iskelmän pariin. Pitkän tukan kasvattanut Kirka pelkäsi uskottavuutensa puolesta, eikä aluksi syttynyt Halosen ja taustapirujensa ideasta alkaa hoilata kevyempää kamaa. Vuonna 1988 hän vastentahtoisesti levytti kappaleen Surun pyyhit silmistäni, josta tulikin miehen ehkä tunnetuin esitys.

Joulukuussa ilmestynyt samanniminen albumi on Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin peräti 214 000 kappaleellaan. Tyylinvaihto kannatti taloudellisesti, eikä ainakaan minun tutuistani kukaan ratkaisua erityisemmin ihmetellyt.

"Hevi-Kirkaa" en koskaan nähnyt livenä. Tosin vähän sellaisena mainostettiin vuoden 2005 Tuurin kyläkaupan parkkipaikalla järjestettyä Miljoonarockin keikkaa, jossa Kirka esitti normaalisettiään runsaammin rock- ja hevibiisejä.

Tuolloin myös tapasin Kirkan sen ainoan kerran. Hän käveli vastaan noin tunti keikkansa jälkeen festivaalin backstage-alueella. Vaihdoimme pari sanaa ja kehuin illan showta.

Miljoonarockin pääesiintyjänä oli legendaarinen brittibändi Deep Purple, yksi hevirokin esi-isistä. 80-luvun lopulla laulaja Ian Gillan sai tilapäisesti kenkää yhtyeestä ja hänen tilalleen pestattiin entinen Rainbow -solisti Joe Lynn Turner. Viime vuosina on internetissä levinnyt jonkun neropatin kehittämä urbaani legenda, jonka mukaan Kirka olisi tuolloin ollut ehdolla Purplen keulille. Ei mitään perää.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti