Kasnäsin reissu osa 1 - Örön linnakesaari

Heinäkuun puolivälissä toteutui pari kuukautta sitten ideoitu matka, joka suuntautui Kemiönsaaren Kasnäsiin. Tarkoituksena oli yöpyä siellä ja operoida rannasta käsin vuoropäivinä niin Örön linnakesaarelle kuin legendaariselle Bengtskärin majakalle.

Mukaan matkaan lähtivät Sunttu Sundell sekä Päivi ja Matti Vikström. Heille kaikille Kasnäs oli tuttu, mutta vierailusaaret eivät olleet. Bengtskärin matka oli kaikilla ollut jo vuosia suunnitteluasteella, mutta toteutui vasta nyt.

Itse olen käynyt molemmissa kohteissa aikaisemminkin, Bengtskärissä useinkin. Debyyttivisiitti elokuussa 2002 teki lähtemättömän vaikutuksen. En paljon komeampaa paikkaa Suomesta tiedäkään.

Örössä olin kesällä 2011. Matka oli muistaakseni Metsähallituksen järjestämä ja mukana oli vain kourallinen ihmisiä verrattuna nykyiseen matkailuvirtaan. Tuohon aikaan laiturilla olivat sotilaat vastassa ja henkilöllisyys tarkastettiin. 

Majoituspuoli tällä reissulla ratkaistiin niin, että varasin meille huoneet Kasnäsin rannassa olevasta kylpylähotellista.

Olen jokseenkin pettynyt erääseen Kasnäsista 17 kilometrin päässä sijaitsevaan majataloon, joka ei kesäkuussa ottanut varauksia vastaan, koska he olivat kuulemma lomalla. Merkillistä toimintaa yrittäjiltä, joiden tili varmasti suurimmaksi osaksi muodostuu kesäkuukausista.

Automaattinen vastaus sekä sähköpostissa että kännykässä kertoi, että "palaamme vasta juhannuksena". Eihän siihen asti voinut odotella, vaan homma piti pelata varmanpäälle. Onneksi Kasnäsissä oli vielä tilaa, vaikka jonkun verran kalliimmaksi siellä yöpyminen tulikin.

Ensimmäisenä päivänä kohteenamme oli Örön linnakesaari. Wilson Charterin kuljetus sinne lähti puoliltapäivin Kasnäsin laiturista.

Porukkaa tungeksi pitkin rantaa. Kukaan ei tiennnyt mihin paattiin olisi pitänyt mennä. Joukossa oli sekä paikkansa jo aikoja sitten varanneita että onnenonkijoita, jotka eivät olleet tätä tajunneet tehdä.

Homma kesti ja kesti, eikä kukaan tuntunut oikein tietävän mistään mitään. Ensimmäinen vene tuli täyteen. Firman työntekijän olisi pitänyt kailottaa varauslistalta nimiä kovaa ääneen, jolloin jonkunlainen järkevä jono olisi ehkä muodostunut. Nyt kaikki palloilivat ihmeissään laiturilla. Hyvä, ettei kukaan sentään mereen tippunut.

Pääsimme lopulta isoon veneeseen, joka on lähiaikoina hankittu muistaakseni Islannista. Siltikään kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Laiturille jäi muun muassa eläkkeellä oleva postimies, joka oli jo kolmatta kertaa yrittämässä päästä Öröön. Hän oli täysin suivaantunut moisesta toiminnasta ja nosti asiasta valtavan metakan. Tuntien kuluttua tapasimme hänet Örön raitilla. Jollain konstilla mies oli sinne viety.

Örö on Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten lounaispuolella sijaitseva linnakesaari, joka aiemmin kuului Hiittisten ja myöhemmin Dragsfjärdin kuntaan. Saari on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallan ajoista lähtien, mutta vapautui matkailukäyttöön tämänn kesän alussa.

Örön linnoittaminen aloitettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa.Se kuului niin sanottuun Pietari Suuren merilinnoitukseen. Itsenäisyyden alusta saari on ollut osa Suomen meripuolustusta. Saarella oli raskas ja järeä patteri, joiden tykkikalustona oli mm. 305/O-tykit 2 kpl ja 152/C, myöhemmin 152/T. Tämän lisäksi merivalvonta on kuulunut saaren toimintaan.

Linnake osallistui sodan aikana taisteluun Bengtskäristä sekä tykkitulella että lähettämällä miehiä Bengtskäriin.

Örössä on annettu varusmieskoulutusta, mutta puolustusvoimien toiminta Örössä loppui pääosin vuonna 2005 ja saari on nykyisin Metsähallituksen hallinnassa. Örön varuskuntaan kuului muun muassa rannikkosotilaskoti sekä varuskuntakerho.

Örö on matalalla vesialueella sijaitseva harjusaari. Sillä esiintyy runsaasti arvokkaita luontotyyppejä kuten erikoisen luonnontilaisena säilyneitä hiekkarantoja, dyynejä, ja rantaniittyjä.

Örössä on havaittu kaikkiaan 1 500 perhoslajia, joista uhanalaisia tai silmälläpidettäviä on yli sata. Se on tunnettu myös harvinaisten merenrantakasvien, kuten merijuolavehnän alalajin merivehnän esiintymistä. Suomessa uhanalainen, rauhoitettu ja hyvin harvinainen merivehnä tunnettiin pitkään vain Öröstä. Muita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä putkilokasveja saarella ovat muun muassa hietikkosara, rantakaura ja lännenhanhikki.

En ollut uskoa silmiäni kun Wilson paatti lipui Örön satamaan. Nykyään rannassa on valtava vierasvenesatama, jossa ei vapaita paikkoja liioin ollut. Porukka imuroi olutta terassilla ja meno oli kuin toiselta planeetalta viimekertaiseen verrattuna.

Kartturina toimineen Matti Vikströmin johdolla etenimme tuntitolkulla pitkin saaren komeaa luontoa, jossa on nykyään merkittyjä polkuja. Sekavahkon karttapaperin avulla päättelimme matkan olleen lopulta noin seitsemän kilometrin mittainen.

Koska vierailupäivämme oli yksi harvoista kuluneen kesän päivistä jolloin ei satanut, vaan paistoi oikein kunnolla, oli Örössä kävely varsin mukana kokemus. Löysimme muun muassa hienon rannan, jonne oli ilmeisesti kulkeutunut ajopuita. Merikaaliakin kasvoi pitkin poikin. 

Örössä on mahdollista vuokrata polkupyöriä, jolloin kulkeminen saarella on ainakin nopeampaa. Mutta hyvin se meni kävellenkin. Paikka vaikutti nyt aivan erilaiselta kuin viimeksi, jolloin jouduimme seuraamaan opasta, jonka vetämä suppeahko kierros ei vastannnut lainkaan tällä kertaa kokemaani.

Yksi päivän erikoisuuksista oli käenpoikanen, joka pesäkolossa odotteli ruokkijaansa. Sain napauttua siitä muutaman kuvan, koska lintu ei pahemmin tuntunut meitä pelkäävän. Keinoemoa ei sen sijaan näkynyt.

Melkeipä on niin, että ensi kesäksi täytyy vuokrata Öröstä kämppä pariksi päiväksi. Sen verran komeat maisemat siellä on, etteä tekisi mieli tutkia paremminkin saarta.