Phuketin matka osa 3 - Phuket Zoo

Eläintarhat ovat yleensä kansoitettuja lapsiperheillä ja lapsenmielisillä. Kuulun kai jälkimmäisiin, kun ne tuntuvat matkoilla niin kiinnostavan. Phuketistakin löytyi eläintarha.

Phuket Zoo ei ole alueena mikään valtava, mutta siellä sai useamman tunnin vierähtämään. Pääsylippu taisi olla euroihin käännettynä jotain kymmenen luokkaa. Huristelimme taksilla pääportille, jossa ensimmäiset paparazzit jo vaanivat.

Matkailulehti Mondon Thaimaa -kirjassa Phuket Zoo ei saa hyvää arvosanaa. Kirjoittaja moittii paikkaa, eikä löydä siitä mitään positiivista. "Phuket Zoo on enemmänkin eläinesityksille ja turistien kuvauttamiselle eläinten kanssa rakennettu alue kuin varsinainen eläintarha". Pitkälti hän on täysin oikeassa. Kuvaan pääsi jos jonkinlaisen eläimen kanssa mikäli paalua ja halukkuutta riitti.

Phuket Zoossa ei ollut kovin motaa eläinlajia. Pari tiikeriä, kameleita, krokotiileja, käärmeitä, norsuja ja apinoita. Eipä juuri muuta.

Tiikerit oli ilmeisesti huumattu rauhallisiksi söpöliineiksi. Kissaihmisenä se oli ainoa eläin, jonka kanssa kuvautin itseni. Tiikeriä olisi voinut rapsutella kauemminkin, sillä enemmän minua näköjään pelottaa tavallinen suomalainen susikoira kuin iso kissaeläin.

Eläinesitykset oli jaksotettu siten, että niihin ehti mukavasti kun edellinen päättyi. Apina-show oli aivan onneton, eikä kehumista löytynyt elefanttienkaan temmellyksestä. Kovin väkinäistä touhua. Eläimet eivät tuntuneet lainkaan viihtyvän estradilla.

Mondon matkailukirjassa kerrottiin eläimiä pidettävän Phuket Zoossa huonoissa oloissa. Norsujen jalkaketjut olivat vain noin puolen metrin mittaisia, mikä pistikin vihaksi. Luulisi, että ne saisivat olla edes aitauksessa vapaana.

Esityksistä mielenkiintoisin oli krokotiili-show. Kovalla voluumilla soineen musiikin tahdissa areenalle asteli kaksi värikkäisiin asuihin sonnustautunutta temppuilijaa.

Koska krokotiilit eivät liikkuneet minnekään ilman että äijät olisivat niitä hännistä siirrelleet, ryhtyivät he vielä hakkaamaan niitä bambukepeillä. Tökkiminen ja pamputus näytti todella brutaalilta, tiedä sitten miltä krokoista mahtoi tuntua paksun nahkansa alla.

Kun vihdoin pari isoa krokotiiliä oli saatu keskikorokkeelle, alkoivat miehet lähestyä niitä edestäpäin. Toisen eläimen kita toimi kukkarona, jonne yleisön heittämät setelit säilöttiin. Ihme ja kumma, monttu pysyi auki koko ajan.

Pian toinen kavereista tunki päänsä krokon suuhun. Eläinten kohtelun nähneenä ehdin jo toivoa, että nyt sen voisi vaikka sulkeakin. Saataisiin samalla lisää viihdettä areenalle. Sankarin vaara oli todellinen, vaikka toimenpide oli todella nopea. Siitä ehti juuri ja juuri saada kuvan.