Matkan hinta armeijan linnakesaari Russaröön oli 35 euroa. Ottaen huomioon merimatkan lyhyyden, joka oli vain noin viisi kilometriä, ja lounaan puuttumisen, oli se kova raha verrattuna vaikka Isokarin majakkasaarireissuun. Se maksoi 40 euroa sisältäen opastuksen ja lohikeiton.
Matkalla Russaröön.
Hanko ei ole minulle mitenkään kovin tuttu paikka entuudestaan. Viisi vuotta sitten kesällä vietin siellä pari yötä tutkistellen kaupungin baareja ja nähtävyyksiä. Eräässä rantamakasiinravintolassa soitti The Daltons, jonka mahtavaa keikkaa muistelen vieläkin lämmöllä.
Samalla reissulla jouduin kesäteatteriinkin. Näytelmän ohjaajana toimi isonenäinen entinen iskelmälaulaja Markku Arokanto. Hän myös näytteli toista pääosaa, koska varsinainen pääosanesittäjä oli sairastunut. Sen koommin en ole teatterissa käynytkään.
Hangon rantamakasiinit.
Tuona viikonloppuna oli yritys myös lähteä Bengtskärin majakalle. Laiva keikkui ja pomppi alloilla kuin kaarnavene, joten Suomen eteläisin ja Pohjoismaiden korkein majakka jäin vain haaveeksi sillä kertaa. Laiva tosin seilasi Rosaalaan, jonka laituriin se pääsi kiinnittymään. Rosalassa on viikinkikylä, jonka olin pari kertaa aikaisemminkin nähnyt. Mutta kun oli hyvää seuraa ja rutosti juomaa mukana, mikäpä siinä oli viettää kesäpäivää.
Russarö avautui matkailijoille pari vuotta sitten. Kesän mittaan sinne järjestetään kymmenkunta opastettua reissua. Poiketen esimerkiksi Örön linnakesaaresta, jossa kävin kesällä 2011, olivat Russarön rutiinit erilaisia. Örössä katsottiin pistotarkastuksena yleisöltä papereita. Jouduin tietenkin näyttämään omani. Russarössä ei moista byrokratiaa ollut, vaikka kaikkia kehoitettiin ottamaan henkilöllisyystodistus mukaan.
Pekka Silvast opastaa.
Tykkikasematin päällä.
Russarön laiturilla oli vastassa kaksi keski-iän jo ylittänyttä herrasmiestä. Toinen oli toimiupseeri, joka oli edeltävänä päivänä ollut katonrakennustalkoissa. Häntä yhteishenki hieman väsytti, eikä mies pahemmin osallistunut ryhmän siirtelyyn paikasta toiseen. Toinen mies oli reserviläinen ja hän toimi oppaana. Kaverin nimi oli Pekka Silvast. Mietin mistä nimi on tuttu, mutta sitten muistin, että mies on kirjoittanut kirjoja Suomen rannikkopuolustuksesta ja taitaa olla jostain muustakin aiheesta.
Silvast oli suorastaan innokas kertomaan Russarön historiasta. Mies luetteli asioita kuin apteekin hyllyltä. Tarinointi oli mielenkiintoista, mutta samalla jo siinä rajamailla, että ehtikö joku kyllästyäkin. Joka tapauksessa Silvast osasi asiansa.
Russarön majakka.
Öröstä poiketen Russarön saaressa ei ollut paljoakaan nähtävää. Tai sitten opastuskierros kattoi vain suppean alueen. Tykkikasematin lisäksi kohteina olivat vain majakka, kasarmirakennus ja sotilaskoti. Matkoineen retki kesti kolmisen tuntia. Tahti oli turhan nopea kumminkin, varsinkin kun ilma oli kuin morsian ja meri tyyni. http://fi.wikipedia.org/wiki/Russar%C3%B6
Tuli nyt sitten tällainenkin paikka nähtyä. Jos ensi kesänä sitten Säpin majakkasaari Porin edustalla ja mitä kaikkea muuta niitä onkaan.
Kiitos Kimmo mielenkiintoisesta retkestä. Oli mukavaa, vaikka taskuun eksynyt ampiainen pistikin käteeni! Ja puhalsithan sinä nollat poliisin liikenneratsiassa!!!
VastaaPoistaT,Matti "Viki" Vikström
Kiitos vaan seurasta! Oli hieno päivä.
VastaaPoistaJos tuota hylsykuvaa katsoo tarkaan, niin mahtaako siinä olla ampiainen alemman hylsyn nokassa? Joku keltamustaraidallinen siinä ainakin on...