Luolia eri löytynyt navigaattorin avulla, joten etsiminen meni oitis hakuammunnaksi. Mikäli olisimme tienneet, että polku luolille ja kalliopolulle lähtee läheisen Soltuna -ravintolan pihalta, olisimme säästyneet paljolta vaivalta. Nyt harhailimme lähistöllä kuin venäläisturistit Anttilassa 80-luvulla. Ei tietoakaan luolista.
Getan luolat, missä piileskelette?
Auto kääntyi jo tulosuuntaan, kunnes huomasin nuoliviitoituksen pienessä männyssä. Samaan aikaan muutaman hengen seurue ilmaantui näköpiiriin. Toivo luolien löytymisestä heräsi uudelleen.
Huonosti opastettua reittiä pitkin sai kävellä ainakin 1-2 kilometriä, ennen kuin mitään luoliin viittaavaa tuli näkyviin. Mutta sitten kalliot muuttuivat kummalisen näköisiksi, eikä paikasta voinut enää erehtyä. Jonkun matkan päässä infotaulu kertoi paikalla olevan luolakirkon.
Polku olisi lopulta päättynyt takaisin Soltunan ravintolan pihalle, mutta lenkki osoittautui sen verran pitkäksi, että palasimme takaisin autolle. Autollahan ei olisi edes saanut mennä kyseistä metsätietä pitkin. Mutta mikäli joku olisi siitä tullut rutisemaan, olisimme tekeytyneet tyhmiksi turisteiksi.
Alun harhailun korvasi luolien ja erikoisten kallioiden näkeminen. Varmaan tästäkin olisi selvinnyt helpommalla, mikäli ennakkotiedot olisivat olleet paremmin hallussa. Jälkeenpäin kuulin, että luolapolku on kymmenisen kilometriä pitkä. Paremmalla ajalla sitten joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti