Iron Sky (suom. Rautataivas) on Timo Vuorensolan ohjaama 4. huhtikuuta 2012 julkaistu tieteiskomedia. Elokuva sijoittuu vuoteen 2018 ja kertoo siitä, kuinka vuonna 1945 kuun pimeälle puolelle lentäneet natsit palaavat valloittamaan maailman.
Elokuva on pääosin englanninkielinen, mutta saksan kieli on myös suuressa osassa. Iron Skyn ensi-ilta oli 11. helmikuuta Berliinin elokuvajuhlilla, jossa se sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton.
Vuonna 2012 elokuva palkittin Hopeinen Melies -palkinnolla sekä yleisöpalkinnolla Brysselin kansainvälisillä fantasiaelokuvafestivaaleilla. (Wikipedia)
Iron Skyta on hehkutettu mediassa lähikuukausina niin paljon, että oli melkeinpä pakko käydä katsomassa se elokuvateatterissa. Lauantain alkuillan näytös Turun Kinopalatsissa oli loppuunmyyty. Kolmannesta penkkirivistä löytyi sentään pari vapaata paikkaa puolisen tuntia ennen esityksen alkua.
Iron Skyn mainokset ja trailerit lupasivat paljon. Tiivistettynä melkein mikä tahansa elokuva saa mielenkiinnon heräämään, mutta idea kuunatseista suomalais-kansainvälisenä tuotantona oli jotain aivan uutta. Se herätti kiinnostukseni normaalia herkemmin.
Elokuvan ensimmäinen kolmas-neljäsosa olikin erittäin hyvä. Siinä jenkkiastronautit laskeutuvat kuuhun 50 vuoden tauon jälkeen. Toisen maailmansodan aikana maasta paenneet natsit ottavat heidät vastaan omin tervetuliaisseremonioineen. Kun toinen astronauteista sattuu olemaan musta mies, on natseilla ihmettelemistä moisen ilmestyksen kanssa.
Elokuva lässähtää pahasti siinä vaiheessa, jolloin natsit suuntaavat vierailulle New Yorkiin. Tunnelman hiipumisen huomasi elokuvateatterissakin hyvin. Katsojien reaktiot hiljenivät kuin seinään. Vasta loppupuolella leffaa alkoi taas kuulua naurua ja muita äännähdyksiä.
Iron Skyn näyttelijät tekevät hyvää työtä. Joistakin hahmoista ei vaan oteta tarpeeksi irti. Näin esimerkiksi natsipomoa näyttelevän Udo Kierin kohdalla. Hänen roolinsa jää kovin vaisuksi, vaikka siinä olisi ollut mahdollisuudet paljon suurempaan. Äksyilevä vanha natsi olisi ollut uskottavampi kuin lähes autistinen ylipäällikkö.
Astronauttia näyttelevä Kristopher Kirby tekee hyvän roolin. Hän on tuntematon mies ainakin minulle, vaikka asiaa pengottuani hän näyttää Matrix -elokuvissa näytelleenkin. Toisaalta minulle riitti se ensimmäinen Matrix joskus 90-luvun loppupuolella. Sen jälkeen niinhin ei ole ollut tarvetta koskea.
Stephanie Paulin näyttelemä Yhdysvaltojen naispresidentti muistuttaa ulkoisesti paljon senaattori Sarah Palinia, mikä varmaan on ollut tarkoituskin. Pitkää ja karskia natsiupseeria Klaus Adleria esittävä Götz Otto on jo nimensäkin puolesta selvää kauraa tähän rooliin.
Iron Skyn paras suoritus nähdään kuitenkin natsiopettajaa näyttelevän Julia Dietzen toimesta. Hän on erittäin sopiva rooliinsa ja todella upeannäköinen nainen. Hänen takiaa leffan voisi katsoisi mielellään heti perään toisenkin kerran, vaikka juoni pahasti laahaakin!
Iron Skyssä on turhan paljon viitteitä klassikkoelokuviin. Ohjaaja Timo Vuorensolaa olisi jonkun tiimin jäsenen pitänyt hiukan rauhoitella. Amerikan presidentin kamppanjapäällikkön Vivian Wagnerin (Peta Sergeant) hahmo muistuttaa kovasti Adolf Hitleriä Perikato -elokuvasta. Charles Chaplinin Diktaattoria ja Stanley Kubrickin Tohtori Outolempeä lainataan myös surutta.
Iron Skyn tehosteet ja lavasteet ovat viimeisen päälle hienoja. Niistä leffa ei jää lainkaan uupumaan. Vaikka elokuvan juoni ja rakenne ovat sellaisia kuin ovat, on kaiken kaikkiaan hieno homma, että suomalaisetkin pystyvät tekemään pienellä budjetilla (noin 8 miljoonaa euroa) tällaisen kansainvälisen tason elokuvan.
Elokuvan virallinen traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti