Sex Pistols -dokumentti JIMillä

"The Sex Pistols oli brittiläinen punk-bändi, joka julkaisi ainoastaan yhden albumin, mutta muutti pysyvästi rockin historiaa. The Sex Pistols tuli tunnetuksi musiikkinsa lisäksi käytöksestään, jota pidettiin aikanaan ennenkuulumattoman törkeänä. Bändin managerina toimi kiistelty Malcolm McLaren, jonka syytettiin muun muassa yllyttäneen basisti Sid Viciousia itsetuhoiseen käytökseen. Amerikkalainen dokumenttisarja." (jimtv.fi)

Viime sunnuntaina JIMiltä tullut Sex Pistols -dokkari oli jatkoa kanavan dokumenttisarjalle, jossa taannoin nähtiin ohjelma Black Sabbathista. Molemmat yhtyeet ovat jättäneet rockmusiikin historiaan pysyvät jäljet, vaikka Black Sabbathia pidetäänkin huomattavasti suuremmassa arvossa kuin Sex Pistolsia. Yhtä kaikki, harvemmin JIM-kavanaa tulee seurattua lainkaan, mutta nyt se on petrannut kummasti ainakin rock'n'rollin osalta.

"Sex Pistols oli englantilainen punk rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1975. Yhtye on suuri syy punkin leviämiseen Isossa-Britanniassa ja se on innoittanut monia myöhemmin vaikuttaneita punk- ja vaihtoehtorock-muusikoita. Vaikka yhtye oli koossa vain kaksi ja puoli vuotta ja teki vain yhden studioalbumin Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977), sitä pidetään yhtenä vaikuttavimmista yhtyeistä kautta aikojen.

Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat vokalisti Johnny Rotten (oik. John Lydon), kitaristi Steve Jones, basisti Glen Matlock sekä rumpali Paul Cook. Matlock korvattiin myöhemmin vuonna 1977, kun hänen tilalleensa tuli Sid Vicious. Yhtye aiheutti monta kohua Britanniassa tehden kappaleita, kuten "God Save the Queen", joka oli suora hyökkäys Englannin kruunua vastaan, ja "Anarchy in the U.K.".

Yhdysvaltain kiertueen jälkeen tammikuussa 1978, Rotten jätti yhtyeen ja ilmoitti sen hajonneen. Vuotta myöhemmin Vicious kuoli heroiinin yliannostukseen. Yhtyeen alkuperäisjäsenet esiintyivät seuraavan kerran vasta vuonna 1996, jolloin se esiintyi myös ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämän jälkeen yhtye on pitänyt silloin tällöin reunion-keikkoja, kuten vuosina 2002, 2003, 2007 ja 2008. 26. helmikuuta 2006, yhtyeen alkuperäisjäsenet—sekä Vicious—nimitettiin Rock and Roll Hall of Fameen, he kuitenkin kieltäytyivät osallistumasta seremoniaan sanoen museota "kusitahraksi". (Wikipedia)

JIMin dokkarissa ei haastateltu ainuttakaan Pistolsin jäsentä, vaan bändin uraa läheltä seuranneita henkilöitä. Näistä eniten äänessä oli manageri Malcolm McLaren. Äijä epäilemättä tahkoikin hyvät rahat bändin lyhyen historian aikana ja varmasti kauan sen jälkeenkin.

Dokumentin musiikillinen anti oli perin kummallinen. Johtuen ilmeisesti sopimusteknisistä syistä, Pistolsin musiikkia ei kuultu ohjelmassa juuri lainkaan. Samansuuntaista punkrokkia tuli kyllä taustalla. Erotin vain pätkiä Pistols-hitti Pretty Vacantista silloin tällöin. Tämä ei oikeastaan pahemmin haitannut, koska pääpaino oli yhtyeen shokkiarvolla, eikä musiikillisia ansioita käsiteltykään juuri lainkaan.

Sex Pistols oli varsinainen edelläkävijä brittiläisessä musiikkikentässä, jossa ei oltu totuttu moisia huligaaneja näkemään tai kuulemaan. Televisiolähetyksessä kiroilu on ennenkuulumatonta ja se jopa johti ohjelmaa vetäneen toimittajan potkuihin.

Ohjelmassa kerrottiin vain ohimennen, että lyhyen levytysuransa aikan Pistols julkaisi yhden maailman parhaimmista rock'n'roll -levyistä, Never Mind The Bollocks Here's The Sex Pistolsin. Ilman sitä punkrock ja sen johdannaiset olisivat kovasti erilaisia kuin nyt ovat. Steve Jonesin kitarointi oli uraauurtavaa ja biisit pääosin ensiluokkaisia.

Suomessa Sex Pistolsin kaltaista mediakohua aiheutti lahtelainen Sleepy Sleepers, jonka tuotanto oli huomattavasti rankempaa kuin brittiläisten kollegojensa koskaan. Sliippareista tehtiin 70-luvun lopun ummehtuneessa Suomessa jopa eduskuntakysely, jonka mukaan bändin toiminta pitäisi lailla kieltää.

Samoihin aikoihin Sex Pistolsin Suomen konsertin järjestäminen estettiin vasemmistolaisten nuorisojärjestöjen taholta. Suuren osan kohuun antoi Helsingin Sanomat. ”Helsingin horisontti” -palstalla toimittaja Raija Forsströmin totesi Helsinkiin esiintymään tulossa olleesta Pistolsista, että sen musiikki on ”rääväsuisen riiviölauman räkäistä raakkumista”. Forsström kehotti, että lastensuojelijat tai ympäristöhygieenikot voisivat estää moisten pääsyn Suomeen.

Tästä innostuneena Eppu Normaali levytti debyyttilevy Aknepopille kappaleen Rääväsuita ei haluta Suomeen.

Sex Pistolsin vaiheet ovat olleet allekirjoittaneelle pääpiirteittäin tuttuja. Uutta dokumentissa oli se, että basisti Sid Viciousin äidin kerrottiin murhanneet poikansa. Tämä epäili, ettei jälkikasvu pärjäisi vankilassa. Sid kun oli joutumassa kiven sisään tyttöystävänsä Nancy Spungenin murhasta, joten äiti päätti auttaa lastaan ja piikitti tähän yliannostuksen heroiinia. Mamma oli kuolinvuoteellaan tunnustanut tekosensa.

Naapurin pojilla Kustavissa oli Sex Pistols -levyjä 80-luvun taitteessa. Ainakin kokolema Flogging A Dead Horse löytyi Virtasten levyhyllystä. Siinä oli minun ensikosketukseni bändin musiikkiin. Aivan loistolevyhän tuo näköjään on vuosien jälkeenkin:

1. "Anarchy in the U.K." – 3:33
2. "I Wanna Be Me" – 3:06
3. "God Save the Queen" – 3:21
4. "Did You No Wrong" – 3:14
5. "Pretty Vacant" – 3:18
6. "No Fun" (The Stooges) – 6:26
7. "Holidays in the Sun" – 3:21
8. "No One Is Innocent" – 3:03
9. "My Way" (Anka/Francois/Revaux) – 4:05
10. "Something Else" (Cochran/Sheeley) – 2:12
11. "Silly Thing" – 2:53
12. "C'mon Everybody" – 1:57
13. "(I'm Not Your) Steppin' Stone" – 3:09 14. Great Rock 'N' Roll Swindle" – 4:24

Sain Never Mind The Bollocksin jouluna 1982 lahjaksi. Lättyä tulee pyöritettyä yhä toisinaan. Lähimmäksi live-Pistolsia olen päässyt Ruisrockissa 1987, jolloin laulaja Johnny "Rotten" Lydonin tähdittämä P.I.L. soitti Pistols -klassikko Holidays In The Sunin.