Kesä tulee lummelammikolle

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa oli kohteenani maanantaina alkuillasta. Tarkoitus oli käydä vilkaisemassa näkyykö lummelammikoissa siellä jo muutaman kesän viihtyneitä vihersammakoita. 

Pienten pallosilmien tarkemmaksi lajimääritykseksi on saatu ruokasammakko eli syötävä sammakko. Itse en välttämättä tuollaista kaveria poskeeni pistelisi, mutta kuulemma esimerkiksi Italiassa ne ovat suurta herkkua. Tai no, kai sitä grillijuhlien yhteydessä voisi pienet maistiaiset ottaa. 

Sammakot olivat arkoja vielä tässä vaiheessa kevättä. Lammelta kyllä kuului välillä äänekästä kurnutusta, mutta kierrellessäni lätäkköä ne sukelsivat oitis piiloon. Muutaman pienen pienen sammakon sentään bongasin kasvillisuuden seasta. 

Lammen äärellä juttelin erään rouvashenkilön kanssa, joka jutuistaan päätellen tunsi kasvitieteellisen puutarhan kuin omat taskunsa. En ole aikaisemmin häneen törmännyt, vaikka monta Ruissalon vakiokävijää onkin tullut naamatutuksi. 

Jutustelunsa lomassa nainen kaiveli kassistaan eväät ja ryhtyi mutustelemaan muhkeaa sämpylää. Välillä hän hörppäsi kulauksen kahvia kyytipojaksi. Ateriointia sivusilmällä seuratessani mietin, että pitääkö paluumatkalla tosiaan poiketa Martinsillan Grillille. 

Nainen kertoi nähneensä aivan äskettäin rantakäärmeen toisella lammella. Moisesta tiedosta innostuneena suuntasin seuraavaksi sinne. Matelijoita en kumminkaan nähnyt, mutta lammikossa sukelteli vesiliskoja. Katastrofielokuvista tutun Godzilla-liskon näköisiä veijareita oli useampiakin. 

Eiköhän lammikoilla tule kesän tullen käytyä vielä monta kertaa. Varmaan muistikortille tallentuu monenlaista menijää. 

Kohtaaminen vesiliskon kanssa

Toukokuun 10. päivä tein Kustavissa pihasiivousta. Risuja ja muuta haravaan tarttuvaa kasatessa huomasin keossa jotain liikettä. Tarkemmalla tutkailulla luulin kyseessä olevan sisiliskon. Ihmettelin, miksei se pötki pakoon kuten ne yleensä tekevät. Ilmeisesti kylmä oli kangistanut.

Otin "sisiliskon" oksan päähän, eikä se vieläkään pyristellyt pakoon. Mahansa oli kummallisen laikukas, vähän leopardikuviota muistuttava. Häntä oli lattuskainen, kun taas sisiliskolla suippo ja meikkamainen.

Latasin foton Facebookiin. Eipä aikaakaan kun kommenteista selvisi, että kyseessä on salamantereihin kuuluva vesilisko. Se ei nimestään huolimatta ole lisko laisinkaan, vaan kuuluu sammakkoeläimiin.

Varmaan vesiliskoja on ennenkin ollut pihalla, etenkin silloin vielä kun siinä oli pieni lammikko. Se on nyttemmin peitetty ja odottaa kesäksi uutta nurmikkoa päälleen. Enpä vaan ole ennen tehnyt tuttavuutta moisen eläimen kanssa.