Koskikierroksella 12. heinäkuuta

Sunnuntaina 12. heinäkuuta Loimaalle suuntautuneen Alpo Jaakolan patsaspuisto-käynnin kanssa oli paluumatkan ohjelmistossa muun muassa ruokailu Kyrössä.

Kävin samassa kiinteistössä olevassa kebabpizzerissa viisi vuotta sitten. Silloin annos oli iso ja makoisa. Nyt ei ikävä kyllä voinut samaa sanoa, vaan oli meinaan aika pieni ja mauton. Omistajat olivat kuulemma vaihtuneet sillä välin, tiesi eräs paikallinen sälli kertoa.

Kyrön pettymyksen jälkeen kävimme Tarvasjoella. Tarkoituksena katsella Juvankoskea, joka on Paimionjoen kolmas voimalakäyttöön valjastettu koski.

1916 perustettu Juvankosken voimala on vaikuttavan näköinen ilmestys ja kasvillisuus alajuoksulla rehevää kuin etelän maissa.

Juvankosken jälkeen työkaverini Petteri halusi nähdä lengendaarisen Tarvashovin, jossa hän nuorukaisena 80-luvulla kävi kuuntelemassa nuoriso-orkestereja.

Perinteisten suomalaisnimien kuten Sleepy Sleepersin ja Popedan lisäksi Tarvashovissa soitti ulkomaan ihmeitäkin aina Metallicasta The Lords of The New Churchiin. Nykyään olisi vähän vaikea kuvitella Metallican James Hetfieldin kävelevän vastaan Tarvasjoen kyläraitilla.

Tarvasjoelta on lyhyt matka Liedon asemalle, jossa sijaitsee Nautelankoski. Se on Aurajoen kahdeksas ja pisin koski, noin 600 mertiä pitkä ja putouskorkeus on 16,9 metriä.

Yleensä kesäisin koski on ollut lähes rutikuiva, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Heinäkuun runsaat sateet saivat veden virtamaan vuolaasti.

Petteri ei ollut aikaisemmin Nautelankoskella käynyt, mutta minulle tämä oli noin kolmaskymmenes kerta.

Valokuvausilma Nautelassa oli erinomainen.

Juvankoski Tarvasjoella

Paimionjoen Juvankoski sijaitsee Tarvasjoella Varsinais-Suomessa, noin kolmekymmentä kilometriä Turusta Tampereen suuntaan.

Se on yhdessä Paimiossa siitä alavirtaan sijaitsevien Juntolankosken ja Askalankosken kanssa yksi Paimionjoen alajuoksun kolmesta voimalaitoskäyttöön valjastetusta koskesta. Kaikki kolme voimalaitosta omistaa Koskienergia ja niiden kunkin putouskorkeus on 14 metriä.

Juvankosken nykyinen voimalaitos sai perustamisluvan vuonna 1916 ja on Paimionjoen voimalaitoksista vanhin. Voimalaitoksessa on kaksi koneistoa, teholtaan 1 MW ja 0,3 MW. Isomman koneiston vesi tulee padosta kallioon louhittua tunnelia pitkin, pienempään vesi johdetaan maan pinnalla kulkevalla putkella.

Juntolankosken voimalaitos perustettiin 1920 ja Askalankosken 1938. Ne ovat muutamana viime vuotena tulleetkin tutuiksi, mutta Juvankoskelle tein ensi visiittini helatorstaina 5. toukokuuta.

Voimalaitoksen rakennukset muistuttivat hieman Juntolankosken vastaavia ja ovat epäsuomalaisia arkkitehtuuriltaan. Tietenkään tuollaiseen käyttöön tehty talo ei voi olla mikään Juhani Palmun tauluista tuttu lato, mutta silmiinpistävää on, ettei vastaavia tule kovin usein vastaan. Komea rakennus tämäkin joka tapauksessa on.

Paimionjoen muista voimalaitoksista Juvankoski poikkeaa ainakin siten, että aivan sen välittömässä läheisyydessä on asutusta. Maantie kulkee padon ja voimalaitos rakennuksen välissä.

Vaikka olen vuosia tehnyt vaihtelevalla porukalla maakunta-ajeluita ristiin rastiin Varsinais-Suomea, löytää aina jotain uutta. Helatorstaina sattui vielä olemaan kesäinen hieno päivä, jonka takia Juvankoskikin varmasti näyttäytyi komeampana kuin räntäsateessa.