Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hovirinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hovirinta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Mallikuvausta Hovirinnan rannassa

Viime vuoden elokuussa tarjoutui tilaisuus osallistua fotosessioon, joka pidettiin Kaarinan Hovirinnan uimarannalla helteisen kesäpäivän päätteeksi.

Naapuritalossani asuva tanssija ja harrastajavalokuvaaja Annika Hakala oli kysynyt malliksi ystäväänsä, brasilialaistaustaista Merciaa. Tämän kuullessani olin välittömästi valmis kuin partiopoika. Olin meinaan tiennyt upean Mercian ulkonäöltä jo jonkin aikaa ja miettinyt, että tuossapa vasta hyvä valokuvamalli olisikin!




Hovirinnan rantamiljöö ei ollut minulle muuten tuttu, mutta aivan lähistöllä järjestettävällä Saaristo Open-festivaalilla olen muutaman kerran käynyt.

Ei pidä myöskään unohtaa legendaarista Kaarinan Sikajuhlaa, josta tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2012/09/kaarinan-sikajuhlat.html

Kuvaustilanteessa oli mielenkiintoista seurata Annikan mallinohjausta ja kameratyöskentelyä. Se poikkesi omastani välillä aika paljonkin. Vähän erilaista näkökulmaa.




Ruutuja kertyi niin paljon, että muistikorttia peratessa tuli suoranainen runsaudenpula. Kuvien julkaiseminen on jäänyt osaltani tähän päivään, mutta naiset pistivät omissa some-kanavissaan heti tuoreeltaan jotain otoksia näytille.

Valitsin tähän viisitoista fotoa. Ei ollut kovin helppo homma, koska Merciasta ei taida huonoja kuvia saadakaan.









Annika ja Mercia ovat molemmat olleet malleinani. Tässä viime syyskuussa Turun Katariinanlaaksossa kuvattua http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/10/annika-ja-mercia-katariinanlaaksossa.html

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Saaristo Open 2013

Kaarinassa on muutaman vuoden ajan järjestetty Saaristo Open -nimistä festivaalia. Kotimaisten yleisnimien joukossa on ollut pari ulkomaista nostalgiaesiintyjää Uriah Heepin ja Samantha Foxin tapaan. Tällä kertaa arpa osui Sladeen.


Perjantaina 14. kesäkuuta sää ei lupaillut mukavaa iltaa, mutta toisin kävi. Sade taukosi illansuussa ja noin kymmenen kilometrin matka Kaarinan Hovirintaan Kuusistonsalmen rannalle saattoi alkaa.

Festarialueelle oli pystytetty jättimäinen teltta, jota mainostettiin kolmen tuhannen ihmisen kapasiteetilla. Teltan toisessa päässä oli lava, toisessa VIP-alue ja rahvaan kansan anniskelualue. Muovituoppi kädessä sai heilua yllättävän laajalla reviirillä, josta kiitos järjestäjille. Sen sijaan sikamaisesti hinnoitelut juomat eivät innosta suosittelemaan festaria kenellekään.

0,4 litran olut joustavassa muovituopissa maksoi peräti seitsemän euroa, 0,33 lonkero saman verran. Kaiken huippu oli kuitenkin puolen litran limupullo, josta nyhdettiin kuusi euroa! Täydellistä yleisön aliarvostusta moinen rahastus. Todella alhaista toimintaa, jollaisen keksijä joutaisi palamaan helvetin tulessa loppuikänsä.

Jotta voitot saataisin maksmoitua, oli portilla yli-innokas kuusikymppinen järjestysmies, joka piti kopeloimisesta enemmän kuin laki edes sallii. Äijä tunki pokerina kätensä muniin ja perseeseen, vaikka kuulemma sellainen on kielletty oikein virallisesti. Jotenkin ymmärtäisin, jos ukko olisi kopeloinut naisten peppuja piilopulloja etsien, mutta ehkä hän olikin homo.

Sama urpo alkoi syynäämään kameraani ja kertoi, ettei alueelle saa viedä järjestelmäkameroita. Tällainenkin pöljäily saisi jo loppua, koska nykyaikana Youtubesta löytyy heti seuraavana päivänä kännyköillä kuvattuja videopätkiä illan esiintyjistä. Miten järjestelmäkamera voisi olla jotenkin haitallisempi kuin kännykkä?


Illan aloittaneen Jukka-Pojan keikkaa en nähnyt, enkä halunnutkaan nähdä, vaan saavuin alueelle hänen lopettetuaan. Käsittämättömän suosittu resupekka tekee niin huonoa musiikkia, ettei sellaista voi vapaaehtoisesti kuunnella.

Klamydian viimeisimpiä levyjä ole enää jaksanut kuunnella, mutta se on silti yleensä aina hyvä livebändi.

En muista koska olen viimeksi nähnyt Klamydian lavalla. Siitä on kuitenkin jo vuosia. Sinisen keesin leikkauttaneen laulaja Vesku Jokisen johdolla bändi heitti ehkä rutiinikeikan, mutta hyvän sellaisen. Ilokseni kappaleita tuli jopa orkesterin debyttitäyspitkältä "Älpeeltä" (-90). Sitä tuli aikoinaan luukutettua oikein tuelta.

Jokinen keskeytti keikan esiintymisen loppupuoliskolla, sillä jotkut juntit päättivät ryhtyä hakkaamaan toisiaan lähellä eturiviä. Laulaja huusi järjestysmiehiä paikalle ja kehoitti huppariin sonnustautunutta idioottia poistumaan paikalta.



Jonne Aaron on hyllyttänyt hienon rokkibändinsä Negativen ja keskityy tällä haavaa soolouraansa.

Vain elämää -televisio-ohjelman takia taviskansan julkkikseksi ponnahtanut Jonne tekee nykyään imelää ja tylsää suomenkielistä iskelmärokkia. Se ei vakuuta lainkaan, vaan pikemminkin ärsyttää. Kappaleet ovat niin tyhjänpäiväisiä, ettei millään uskoisi kyseessä olevan saman henkilön, joka on tehnyt mahtavia biisejä Nagativelle ja tulkinnut ne sydänverellään.

Jonnen keikasta ei jäänyt mieleen kuin viimeisenä soitetut lainakappaleet. Merkillisiä valintoja nekin, tosin Dingon Rio ohoi toimi jotenkin. Sen sijaan Nylon Beatin Syytön oli jo aikoinaan niin turha kimitys, ettei Jonne siihen mitään uutta saa millään, vaikka loppuikänsä yrittäisikin.


Illan pääesiintyjä ainakin minulle oli brittiläinen Slade. 70-luvun alussa glamrockbuumkin myötä megasuosituksi noussut yhtye on uransa aikana tehtaillut valtavan määrän loistavia kappaleita. Niitä se tarjoili Kaarinassakin siihen malliin, että oksat pois.

1965 perustetun Sladen alkuperäisjäsenet Dave Hill (kitara) ja Don Powell (rummut) ovat jaksaneet pyörittää bändiä vuosikymmeniä. Kulta-ajat ovat kaukana takana, mutta orkesteri on yhä varsin vetreä.


Laulaja Mal McNultyn huhuiltiin ottaneen lopputilin Sladesta, mutta ainakin Kaarinassa hän lauloi ja soitti kitaraa kuin ennenkin. 90-luvun alussa Sladesta lähtenyt alkuperäislaulaja Noddy Holder on arvostettu mies, jonka saappaita ei luonnollisesti ole ollut helppo täyttää. McNultya parempaa korvaajaa on kumminkin varmasti hankala löytää.


Slade tykitti sellaisen hittikimaran, että olin hetkellisesti onnesta soikeana. Everydayn, Gudbye T' Janen ja Far Far Awayn kaltaiset huippubiisit saivat ainakin minut totaaliseen hurmioon.

Kitaristi Hill (s. -46) osoittautui mainioksi showmieheksi. Kaukaa hämmästyttävän paljon Andy McCoyta muistuttanut mies oli kuin Naantalin aurinko pomppiessaan pitkin poikin estradia.






Sladen jälkeen soittanut Popeda oli perusvarma, muttei se oikein jaksanut innostaa Sladen napakymppikeikan jälkeen. Popeda oli kumminkin illan selkeä pääesiintyjä, jonka hittejä Saaristo Openin yleisön kaltainen porukka rakastaa.






Ylihinnoiteltujen juomien lisäksi on pakko tarttua toiseenkin epäkohtaan. Aikani äänenvoimakkuutta ihmeteltyäni, osuivat silmäni miksauskopin takana olleeseen isoon videonäyttöruutuun. Siitä välittyivät lavan tapahtumat VIP-alueelle ja juomamyyntitiskeille.

Volyymi oli niin kova, että tukka melkein heilui ja keskustelu ei onnistunut edes huutamalla. Tämä selittyi videonäytön sivuille ripustettuihin massiivisiin kaiuttimilla, jotka olivat samankokoiset kuin itse lavallakin!

Tuollainen toiminta ei palvele ketään - päinvastoin. Lähinnä on edesvastuutonta yrittää pilata ihmisten kuulo moisella täysin tarpeettomalla touhulla.

torstai 9. elokuuta 2012

Sikajuhlat

Kuulin maanantaina, että Kaarinan Hovirinnassa järjestetään syyskuun ensimmäisenä päivänä kunnon kinkerit, Sikajuhlat. Lavalle nousevat Tauski Peltonen tanssiryhmä Nice Koneen kera, Johanna Tukiainen ja Matti Nykänen. 

Pari päivää ajatusta kypsyteltyäni tulin siihen tulokseen, että tuonnehan on päästävä. Moista kattausta ei yksinkertaisesti voi jättää väliin! Ei varsinkaan, kun en ole ketään illan tähtiartisteista nähnyt koskaan livenä. Tauskin tosin joskus Turussa kadulla, mutten koskaan lavalla. Suomen viihdemaailman huiput samassa paikassa - tästä ei camp-huumori enää paljon parane!

Liput maksoin tänään verkkopankin kautta. Tapahtuma tulee takuulla olemaan loppuunmyyty, eikä lippuja saa kuin ennakosta. Sikajuhlat on varmasti huikea kesäkauden päätös!



Lipun hintaan kuuluu myös ruokailu. Tapahtuman Facebook-sivulla kerrotaan pöytien notkuvan seuraavista herkuista:

SEISOVA PÖYTÄ

KOLME ISOA PALVATTUA SIKAA ( yli 100 kg kpl. )
pekoni hunaja kastiketta
kermaperunoita

Sipuli- ja sinappisilliä
Venäläistä silliä
jääkellarin lohta
Kylmäsavulohta
Kananmunia
Lämmin vihannes lajitelma

Vihersalaattia
Punajuurta
Savukalasalaattia
Suolakurkkua
Tomaatti-sipulisalaattia
Italiansalaattia/
perunasalaattia
Salaatinkastiketta



Johanna Tukiainen

tiistai 31. tammikuuta 2012

Within Temptation Kaarinaan






Kaarinan Hovirinnan rannassa ensi kesäkuussa järjestettävä Saaristo Open Air julkisti eilen pääesiintyjänsä. Hieman yllättäen se on hollantilaisbändi Within Temptation. Laulaja Sharon Den Adelin johtama ryhmä on Suomessa puolisuuri nimi. Toivottavasti yhtye vetää jengiä Kaarinan kekkereihin.



Sharon Den Adel


Vaikka en ole mikään kova Within Temptation -fani, tulee keikkaa varmaan seurattua. Olen nähnyt orkesterin aikaisemmin pari - kolme kertaa, mutten vissiin kertaakaan alusta loppuun. Ehkä kesäkuussa olisi aika tiirailla tarkemmin. Ainakaan Sharon Den Adelin ulkonäöstä se ei jää kiinni.




Törmäsin Sharon Den Adelin nimeen ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin Stratovarius -yhtyeen pomo Timo Tolkki julkaisi toisen soololevynsä. Hymn To Life poikkesi kovasti Stratovariuksen tuotannosta, eikä edustanut lainkaan yhtyeen tekemää pikaheviä.

Eräällä levyn raidalla lauloi valtavan kaunisääninen nainen. Hän oli Sharon Den Adel.




Minulle henkilökohtaisesti Saaristo Open Airin pääesiintyjä on ilman muuta Uriah Heep. Pitkästä aikaa oikein odotan näkeväni Heepin. Bändin tuotantoa luukutettiin viimeksi viime lauantain illanistujaisessa tuntitolkulla. Heepin klassinen 70-luvun hevirock on toiminut jo yli 40 vuotta niin levyllä kuin lavalla.




Saaristo Openin muita varmistuneita esiintyjiä ovat ainakin Viikate, Apulanta ja Yö.