Nauvon Pensarissa osa 2 - Luontopolku

Luontopolkujen ystävänä pidin itsestään selvänä, että kierrämme Pensarin saaren luontopolun. Päivä oli erittäin tuulinen päivä, mutta ei onneksi satanut, vaikka silläkin uhkailtiin. Heinäkuun alussa olettaisi olevan parempiakin kelejä, mutta ne taisivat kulua jo alkukesällä.   

Pensarin luontopolku on vain puolentoista kilometrin pituinen. Kivikkoisessa ja mäkisessä maastossa reitti tosin tuntuu tuplaten pidemmältä. Kovin huonokuntoiselle- tai jalkaiselle polkua ei voi missään nimessä suositella. Itsekin sain olla kieli keskellä suuta louhikoissa pujotellessa. Jyrkkiä nousuja ja laskuja riitti näin lyhyelle matkalle monen luontopolun edestä. 

Polku on merkitty keltaiseksi maalatuilla kivillä, joissa on hauskoja tekstejä. Reitin alussa ohitetaan armeijan vanha rakennus, mikä lie varasto ollut. Betonista valetut seinät olivat yhä vakaasti pystyssä. 

Ylös Sandvikinvuorelle kiivetessä voi poiketa siirtolohkareiden muodostamaan luolaan jos olettaa sinne mahtuvansa. Minulla tai muulla seurueellamme ei ollut moiseen toivoakaan. 

Sandvikinvuori on korkeimmalta kohdaltaan peräti 41 metriä merenpinnasta. Ylös kavutessa oli pakko pitää muutama hengähdystauko, jolloin kova tuuli oli vain hyväksi. Hiki nimittäin kuivui välittömästi. 

Kyltti metsässä kertoi, että 80 metrin päässä olisi hiidenkirnuja. Päätin ennen niiden tutkimista heittää kepilliset kemiallista läheisen männyn juureen. Se kuitenkin jäi tekemättä, sillä valtavan kokoinen kyykäärme luikerteli melkein jalkojeni juuresta piiloon kannon alle. 

Jostain syystä en edes pelästynyt, vaikka normaalisti käärme kyllä säikäyttää isommankin miehen. Jäin toviksi kyttäämään jos matelija tulisi ulos kolostaan. Mutta turha toivo, joten ei muuta kuin etsimään hiidenkirnuja. 

Wikipedia tietää kiertoa seuraavaa: "Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Ne ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisvesien pyörittäessä isoa kiviä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä paikallaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja."

Palatessani hiidenkirnuilta takaisin pääpolulle, päätin vilkaista onko erikoisen värinen kyy tullut takaisin paikkaan, jossa sen näin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Ja kas, siinähän se oli. 

Nyt kuvienkin otto onnistui, koska käärme ei luikkinut välittömästi piiloon. En muista ennen nähneeni kyyllä tällaista väritystä muuta kuin luontodokumenteissa. Perinteinen harmaa puuttui tältä yksilöltä. 

Vanha ammusvarasto keskellä mäkistä metsää kummastutti. Paljon hankalampaan paikkaan sitä olisi tuskin enää saatu rakennettua. Kuvien kyy saattaa hyvinkin majailla sen uumenissa.  

Saimme näin lyhyeen reittiin kulumaan peräti kaksi tuntia. Mutta eipä siinä koko ajan rampattu, vaan oman osansa vei upean saaristomaiseman katselu.

Pensarin luontopolku nousee omassa luontopolkukategoriassani kärkisijoille. Näkymät Sandvikinvuorelta ovat sanoinkuvaamattoman hienot.