Historian havinaa Seilissä

Viime maanantaina suuntana oli Seilin saari Nauvossa. Matka taittui Turun Aurajoesta lähtevällä Vitharun-varustamon MS Nörrskär-aluksella. 

Koska en ostanut lippua etukäteen, olin vähän jännän äärellä jokirannassa aamu yhdeksältä. Mukaan kumminkin mahtui hyvin, vaikka laiva melko täyteen tulikin. 

Matka Turusta Seiliin kestää vajaa kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin yritin sisätiloissa nukkua univelkojani pois, joka joten kuten onnistukin kun keksin kaivaa taskusta korvatulpat. Lähistöllä istunut viiden naisen ryhmä piti käsittämätöntä meteliä, jolloin nukahtaminen oli kiven takana. Loppumatkan istuen kannella ja katselin kaunista Saaristomerta. Keli oli kuin morsian.

Rahastajana ja kansihenkilönä paatissa toimi nuori nainen, johon törmäsin ensimmäisen kerran Örön saarella syksyllä 2020. Hän ei muistanut, mutta minä harvemmin unohdan noin nättiä likkaa. 

Seili on tuttu neljältä aiemmalta käyntikerralta, joista edellinen oli kesällä 2019 kaverin moottoriveneellä tehty reissu. Tämänkertainen matka poikkesi muista siinä, että osallistuin opastuskierrokselle, jollaisella en ole ennen ollut. Reipas nuori nainen kertoili saaren historiasta puolisentoista tuntia. Kierros päättyi saaren kirkkoon. 

Entisen sairaalarakennuksen ravintolassa oli varsinainen kuhina. Jonossa oli parikymmentä ihmistä, mutta kuin ihmeen kautta letka eteni sen verran sujuvasti, ettei ehtinyt kyllästyä. 

Vaikka saarikohteissa on yleensä melko kovat hinnat, en pitänyt Seilin kuppilaa erityisen kalliina. Noutopöytä notkui erinäisiä herkkuja, joista jopa minä sipulikammoisena löysin sen verran täytettä lautaselle, että nälkä lähti. 

Seili sijaitsee Saaristomerellä Airiston eteläosassa noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on 2,5 kilometriä ja suurin leveys 1,5 kilometriä. Saaren suomenkielinen nimi on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka tarkoittaa hyljesaarta.

Seili kuuluu Airisto-Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Saarella toimii Metsähallituksen luontopalvelut, Turun yliopiston alaisuudessa oleva Saaristomeren tutkimuslaitos, matkailuyritys VisitSeili sekä asukas-ja kulttuuriyhdistys Pro Seili-Själö ry. 

Seili lienee tunnetuin sen synkästä historiasta. Saaren historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf ilmoitti, että täytyy perustaa leprasairaala. Hänen mukaansa spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä ja Turun lähistöltä pitäisi etsiä saari, jonne sairaala sopisi. Niinpä Seiliin alettiin roudaamaan spitaalisia ja mielisairaita kuninkaan käskystä.

Spitaaliset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen erottamalle pikku saarelle. Nykyään maa on kohonnut niin paljon, ettei erillistä tätä saarta enää ole. Potilaille ei ollut tarjolla lääkäripalveluja, vaan hoitokeinoina olivat muun muassa paloviina ja Jumalan sana. 

Myöhemmin Seili toimi mielisairaalana. Potilasmäärä vaihteli 30 ja 50 välillä ollen aikansa suurin alan laitos Suomessa. 1889 sairaalan toimintaperiaate muuttui taas, kun miespotilaat sijoitettiin upouuteen Käkisalmen laitokseen. Siitä lähtien Seilissä oli vain naispotilaita, kunnes sairaala lakkautettiin vuonna 1962. 

Museovirasto on määritellyt Seilin sairaalan ja muut rakennukset sekä kirkon ja hautausmaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.