Sunnuntaiaamuna ajelin Turun Ruissalon Saaronniemeen tarkoituksena tehdä pikku kävelylenkki.
Mukana oli kaveri, joka riutui armottoman krapulan kourissa. Olotilastaan huolimatta hän taisteli itsensä luontopolulla eteenpäin, vaikka ylämäet välillä tiukkaa tekivätkin.
Mereltä puhaltanut tuuli tuntui aluksi ylivoimaiselta. Kun hyytävään viimaan jotenkin tottui, rupesi ulkoilu tekemään niin sanotusti gutaa. Tuuli ja aallokko välittyvät kuvista ihmeen huonosti.
Aikaisin pyhäpäivänä ei sakkia ollut juurikaan liikkeellä. Erään tutun bongasin kävelemässä muusansa kanssa, mutta en viitsinyt tööttäillä nauravaisille kyyhkyläisille.
Itäeurooppalaisilta näyttäneitä kalastajia tuli luontopolulla jokunen vastaan. Vanhalla laudankappaleella maata tonkineet miehet tuskin löysivät aarretta ja kastematojenkin saatavuus mahtoi olla kortilla.
Auringon tultua esiin luoden metsään valoja ja varjoja, löytyi jonkun verran kuvattavaa. Suomen suurin siirtolohkare Kukkarokivikin päätyi alimmaiseen otokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti