Rahasta käräjöimisessä oli tietysti kyse. Lewis putosi taloudellisesti tyhjän päälle jäätyään työttömäksi Yöstä. Samoin kävi kitaristi Daffy Terävälle, mutta hän ei vienyt asiaa eteenpäin.
Juttu on ollut etenkin iltapäivälehdissä esillä niin paljon, että veikkaan monen jo kyllästyneen koko aiheeseen. Oikeus päätyi Lindholmin kannalle ja Lewiksen kontolle tipahti kymppitonnien korvausvaatimukset, jotka kuulemma Muusikkojen liitto maksoi.
Olli Lindholm kuoli yllättäen viime vuoden talvella. Siitä ja monesta muusta Lewis kertoo kirjassaan.
Tartuin innokkaasti opukseen. Olen tiennyt Lewisin 80-luvun alkupuolelta, jolloin hän soitteli alunperin nakkilalaisessa OZ-hevibändissä. OZ muutti 1983 Tukholmaan paremman menestymisen toivossa, mutta jäi lopulta vain harvojen tietoisuuteen. Yhtye toimii vielä nykyäänkin rumpali Mark Ruffneckin ollessa kantava voima ja ainoa alkuperäisjäsen.
Jossain vaiheessa Yön kotisivuilla oli soittajien itsensä rustaamat esittelyt, joista Lewiksen tarina oli ehdottomasti kiinnostavin. Todennäköisesti sitä ei ole enää nähtävillä missään, mutta pitkähkössä biografiassa oli kohtia, joita tästä kirjasta puuttuu tai ne oli vähän erilailla kerrottu.
Olen tasan kolme kertaa tavannut Lewiksen ja vaihtanut pari sanaa hänen kanssaan. Ensimmäinen kerta oli Tampereen Tulliklubilla Tammerfestin aikaan vuonna 1999. Tuolloin hän oli tuore Yö-jäsen ja orkesteri vielä todella rock, enemmän kuin edes alkuaikoinaan. Iskelmäajat olivat vielä kaukana edessäpäin.
Kun bändi tykitti menemään Lasisilmän, muistutti se Jani Viitasen ja Markku Petanderin riffittelyn ja armottoman vingutuksen myötä jopa Judas Priestin tuotantoa.
Toisen kerran tapasin Lewiksen Turun Pelimiehessä joulun 2000 aikoihin. Yöllä oli keikka loppuunmyydyssä baarissa, joka tuolloin sijaitsi Läntisellä Pitkälläkadulla lähellä linja-autoasemaa. Sattumoisin samassa pöydässä istuskeli myös OZin entinen kitaristi Speedy Foxx.
Kolmas kerta oli Sauna Open Air-festivaalilla Tampereen Eteläpuistossa vuonna 2010. Aioin ottaa valokuvan olutkarsinassa seisoskelevista Lewiksestä, Negativen basistista Antti Anatomysta ja The 69 Eyesin kitaristista Timo-Timosta.
Jälkimmäinen oli jo häätämässä minua pois, kun Lewis puuttui tilanteeseen ja kuvauslupa heltisi. Myöhemmin yöllä näin hänet Tampereen keskustassa ja mies tervehti reippaasti.
Sauna Open Air 2010. Antti Anatomy, Jay Lewis ja Timo-Timo.
Yöstä valoon-kirjassa minua kiinnostivat lähinnä OZ-aikakausi ja Jayn Amerikan vuodet 80-luvun lopulta 90-luvun lopulle aina Suomen paluuseen asti. New Yorkissa Lewis vaikutti Princess Pang-yhtyeessä, jonka lp-levyn ostin Turun Hansakorttelin Kultatalossa sijainneesta Epe's-myymälästä vuonna 1990.
Moni on varmaan ihmetellyt Lewis-sukunimeä. Se ei ole taiteilijanimi, vaan perustuu siihen, että Amerikan vuosinaan Jukka alias Jay tarvitsi maahan työskentelyluvan, greencardin. Sellainen heltisi kun meni natiivin kanssa naimisiin.
Yöstä valoon kertoo suunnilleen puoliksi musiikista ja puoliksi päähenkilön naisseikkailuista. Vaikka olen usein kaivannutkin henkilöhistorioihin lisää nais- ja ryyppyjuttuja, on vähän siinä ja siinä onko niitä nyt jopa liikaakin. Toisaalta ainakaan minulle ei tullut vaivautunut olo, mutta kirjasta itsensä tunnistavat naiset saattavat olla toista mieltä. Tosin voihan se olla meriittikin.
Jay Lewis Gang vuonna 2017. Bändi perustettiin heti Yöstä saatujen potkujen jälkeen. Lewis toinen oikealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti