Vepsän ulkoilusaaresta tutun porukan kanssa jouduimme perumaan Turun Ruissalon Saaronniemeen kaavaillun grillaustapahtuman, koska sillä kelillä se ei olisi mitenkään ollut mahdollinen. Vain umpihullu olisi yrittänyt sinnitellä avokatoksessa sellaisessa tuulessa ja tuiverruksessa meren rannalla.
Myrskyn jälkeen on poutasää, lauleskeli Kari Tapiokin aikoinaan. Sama rallatus mielessäni lähdin tänään aamupäivällä kohti Ruissaloa. Aurinko paistoi, eivätkä puutkaan pahemmin heiluneet tuulessa ainakaan ikkunasta katseltuna.
Kuluneella viikolla on sosiaalisessa mediassa jaettu valtavasti kuvia, joissa merivesi on tulvinut rannoille peittäen rantaviivan pitkälle sekä vieden veneitä ja laitureita. Olin utelias millainen tilanne Ruissalossa mahtaa olla, koska työvelvotteiden takia en ehtinyt siellä arkena käymään ja eilinen lauantai oli täysin poissuljettu umpikehnon kelin takia.
Saaronniemen parkkipaikalla näytti vielä lupaavalta. Karavaanarikentän liepeillä hymy alkoikin jo hyytyä. Tuuli oli yhä kova ja erittäin vilpoinen. Kari Tapio ei sittenkään ollutkaan oikeassa - myrskyn jälkeen oli nimittäin melkein poutasää.
Vesi oli laskenut eilisestä aika paljon. Eräs kaveri meinaan kertoi puhelimessa tarvinneensa kumisaappaita Kolkannokkaan mennessä.
Kolkannokkaan johtavalla pengertiellä oli meren tuomaa kasvijätettä sen verran, että nähtävästi se on ollut lähellä jäädä upoksiin. Varsinaisen tulvakohdan tunnistin oitis. Nyt siitä olisi päässyt läpi vaikka kepeillä crocseilla, mutta kauttaaltaan vetinen ja kovin kärsineen näköinen polku kumminkin oli.
Enpä ole aiemmin Saaronniemessä nähnyt vettä näin ylhäällä. Kymmenen metriä rantaviivan peittoa ei riitä mihinkään. Tuntui, että paikoitellen parikymmentäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti