Saaronniemessä 13. huhtikuuta

Lauantaina 13. päivä huhtikuuta lyöttäydyin työkaverini mukaan. Hän oli nimittäin menossa Saaronniemen uimarannalle Turun Ruissaloon saunomaan ja uiskentelemaan. Minä puolestani ajattelin käyttää tuon noin tunnin mittaisen rupeaman valokuvaamalla luontoa ja juomalla tölkin eestiläistä olutta laiturilla nautiskellen.

Suunnitelmani pitikin täysin kutinsa. Tölkki tyhjeni alta aikayksikön ja muistikortille tallentui luontoa muun muassa lintujen muodossa.

Merivesi oli tuolloin, kaksi ja puoli viikkoa sitten, todella alhaalla ja niin oli viimeksikin Ruissalossa käydessäni. Moni tuttu onkin kummastellut mikä kumma veden on imaissut mennessään, kun eivät muista sen näin pitkään olleen näin matalalla.

Saaronniemessä lauantaina 30. maaliskuuta Vepsä-tuttujen kesken pidetyt grillijuhlat aiheuttivat helvetinmoisen flunssan. Ainakaan kahteen vuoteen en ole vastaavaa räkätautia sairastanut. Vielä pari viikkoa myöhemminkin sai niistellä usein, mutta pahin vaihe kesti noin viikon.

Koska työterveyssysteemimme on nykyään sellainen, että pitää soitella ns. terveyspuhelimeen ja kertoa ongelmansa, antaa terveyssisar sieltä käsin sairauslomaa päivän kerrallaan, maksimissaan kolmen päivän ajan.

Minun tapauksessani sekään ei mennyt kuten piti. Kolmannen sairastelupäivän aamuna soitin taas terveyspuhelimeen ja hoitaja kysyi vointiani. Vastasin, että "aivan samanlainen kuin eilenkin". Tästä hyvästä jouduin henkilökohtaisesti käymään lääkäriasemalla, vaikka hän olisi voinut antaa senkin päivä puhelimen kautta.

Työterveysasemalla minulle aiemmin vieras terveydenhoitaja avasi oven. Hetken kuvittelin olevani piilokamerassa. Hän nimittäin näytti todella upealta seksipommilta, jollaisia näkee lähinnä aikuisviihde-elokuvissa, eikä suinkaan terveyskeskuksissa.

Vaikka kärsin pahimmasta räkätaudista vuosiin, ei hoitsu uskonut minua ollenkaan. Ensin en itse uskonut, ettei hän usko. Olin pirun kipeä, eikä mieleeni juolahtanutkaan, ettei alan ammattilainen ottaisi minua todesta. Ei auttanut edes helvetinmoinen töräyttely räkäroittiin kesken asioinnin.

Hän tivasi moneen kertaan mahdollista kurkkukipuani ja yritti kurkkiakin sinne huonoin tuloksin.  Vastasin, ettei kurkkuni ole lainkaan kipeä, eikä ole ollutkaan. "Nuha ei ole mikään peruste työstä poissaololle. Mitäs sä nyt oikein haluat, että mä kirjoitan tähän?". Tässä vaiheessa hermoni paloivat ja ilmoitin, että minulle on aivan yksi lysti minä sinä sinne kirjoitat, koska en todellakaan ole työkykyinen. "No jos mä nyt sulle sitten tämän päivän kirjoitan". 

Ilmeisesti hän epäili minun bluffaavan ja haluavan loppuviikon sairauslomaa. Joku toinen hoitaja olisi sen antanutkin ja tässä tapauksessa täysin syystä. Ihan vaan vittuillakseni menin sitten perjantaina puolikuntoisena töihin paketteja nostelemaan. Olinhan terveydenhoitajan mukaan työkykyinen.

Mutta palataanpa takaisin Saaronniemeen ja huhtikuun puolivälin luontoon. Lintuja oli melkoisesti pitkin rantoja. Naurulokkeja, kyhmyjoutsenia, valko- ja kanadanhanhia. Jokainen laji oli helposti kuvattavissa ja joutsen jopa niin lähellä ihmisiä, että odottelin jo koska se hätistää kovimmat fanit kauemmaksi.