Sami Yaffan elämänkerta Tie taipuu

Sami Yaffa on Espoossa vuonna 1963 syntynyt muusikko. Hänet tunnetaan parhaiten 80-luvun Hanoi Rocksin basistina.

Tällä vuosikikymmenellä Yaffa on soitellut toisen entisen Hanoi-miehen bändissä. Michael Monroella pyyhkii paremmin kuin aikoihin ja samaa voi sanoa Yaffasta. YLE Teemalla esitetyt Soundtracker -musiikkisarjan kaksi tuotantokautta toivat hänet tavallisenkin kansan huulille runsaan mediahuomion takia.

Kuulin Sami Yaffasta ensimmäisen kerran vuonna 1980. Tuolloin hän soitti ristimänimellään Sami Takamäki Pelle Miljoona Oy:ssä, jonka samana vuonna julkaistu levy Moottoritie on kuuma on suomalaisen rockin klassikko.

Hanoi Rockista innostuin kunnolla jouluna 1981, jolloin sain isältäni joululahjaksi bändin ensimmäisen lp:n Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks. Yhtyeestä muodostui kaikkien aikojen suosikkini, jonka edelle tuskin mikään voi enää mennä. Tai aika kumma jos niin käy.

Sami Yaffa on ollut elämässäni mukana yhtä kauan kuin hänen aktiivimuusikon uransa on kestänyt. Eli 36 vuotta. Niinpä ei liene yllätys, että tilasin välittömästi Tie taipuu -elämänkerran kun se ilmestyi ja ahmin sisällön muutamassa illassa.

Kirjan parasta antia ovat Yaffan Pelle Miljoona Oy- ja Hanoi-muistot. Michael Monroen sekä yhtyeen kitaristin ja biisintekijän Andy McCoyn versiot aiheesta ovat melkoisen loppuukaluttuja, joten Yaffan näkökulma oli tervetullutta. Myös lapsuusaika ennen Pellen bändiä oli harvinaisen mielenkintoista luettavaa verrattuna moniin muihin vastaaviin.

Yaffa ei säästele päihteistä kertoessaan. Kokkelia, ruohoa ja viskiä on imuroitu ympäri maailmaa. Toisin kuin vaikka Mötley Crüen satukirjassa Törkytehdas, ei niillä retostella.

Hanoi Rocks vuonna 1982. Sami Yaffa keskimmäisenä. 


Loppua kohden lukuintoni hieman laantui, koska aktiivisen Michael Monroen yhtyeen vaiheet ovat tuoreessa tiedossa. Yaffan 90-luvun puolivälistä asti toimineen maailmanmusiikkiyhtyeen Mad Juanan tuotantoon en ole koskaan päässyt sisälle, mutta ymmärrettävästi hänelle se on tärkeä ja asiaa käsitellään kirjassa paljon.

Tie taipuu on myös aikamoinen selvititymistarina. Muusikon elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja sen Yaffa on saanut konkreettisesti kokea. Pieleenmenneet bändihommat, elannon hankkiminen autokorjaajana, katusoittajana tai levykaupan myyjänä eivät välttämättä tule hänestä ensimmäisenä mieleen kun seurasin vaikka Michael Monroen bändin viime kesäistä Ruisrockin keikkaa.

Päähenkilön tarinat Mallorcalla nauhoittanut ja myöhemmin kirjan muotoon naputellut Tommi Liimatta on käsittääkseni pikkutarkka faktamies, mutta hänenkin seulastaan on mennyt läpi muutama asiavirhe. Pahiten se näkyy kirjan loppupuolen discgrafiamuisteluissa. Hanoi Rocksin Self Destruction Blues -levyllä ei ole Malibu Nightmare- tai Do The Duck -kappaleita, vaikka Yaffa niistä kertookin. Ehkä on tapahtunut sekaannus johonkin nykyiseen suoratoistopalveluun, jossa ne mahdollisesti on yhdistetty kyseiseen albumiin. Yaffan luulisi tosin muistavan paremmin mitä Hanoi -levyt pitävät sisällään, vaikka kertookin muuttojen ja reppuelämän takia luopuneensa vinyylilevyistään aikoja sitten.

Ruisrockin pääjehu Juhani Merimaa ja Sami Yaffa Ruisrockissa vuonna 2012.