The Grammersin uutuuslevy Journey

Armottoman kovana live-esiintyjänä tunnetun turkulaistuneen säkyläläisorkesterin The Grammersin kuudes pitkäsoitto Journey ilmestyi viime kuussa. Musiikillisesti se jatkaa samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä, 2011 ilmestynyt Electra Magic. Ollen kuitenkin yhä etenevässä määrin retro- ja 70-lukuhenkinen.

The Grammersin kokoonpano on ollut sama vuodesta 2009, jolloin yhtyeeseen liittyi kosketinsoittaja Tuomo von Pfaler. Orkesterin muut jäsenet ovat Hannu Vainionpää (laulu), Ville Vesalainen (kitara), Hannu Huitu (kitara), Saku Kujala (basso) ja Jussi Vuola (rummut).

Classic- ja retrorockin taitajana The Grammers on todella pätevä. 70-luvun hard rock, purkka ja jytä on tarkkaan kuunneltu. Rockmusiikki perustuu pitkälti kierrätykseen ja tällä bändillä se on todellakin hallussa.

Journeyllä on mukana aikaisempaa enemmän kevyempiä biisejä, joista tulee mieleen artisteja kuten Rod Stewart ja Elton John. Tätä ei kuitenkaan pidä kavahtaa, koska nämäkin ukkelit ovat olleet aikoinaan huomattavasti enemmän rokkia kuin viime vuosikymmeninä.

Kosketinsoittaja Pfalerin osuus tuntuu kasvaneen sitten Electra Magicin. Pianot ja hammondit on miksattu enemmän esille tai ovat ainakin minun korvissani lisääntyneet. Sävellysten muuttuessa hard rockista enemmän perinteiseen 70-luvun rokkiin, on asia varsin perusteltu.

Levyn parasta on mielestäni Sign Of The War. Kappaleesta olisi itse Ken Hensleykin ylpeä. Uriah Heepin mieleen tuova rankkapoljentoinen rypistys poikkeaa aikalailla levyn yleislinjasta. Olisin mielelläni kuullut vastaavia hevimpiä biisejä enemmänkin.

Singlenä jo aiemmin julkaistu, hankalaan asuun kirjoitettu U.S. of A. antoi viitteitä The Grammersin  kevyemmästä puolesta. Ennen vanhaan Elton John olisi saanut tästä takuuvarman hittibiisin. Tosin ehkä hieman eri sanoituksilla.

Nimikappale Journey on oiva avausbiisi. Se muistuttaa levyn annista ehkä eniten perinteistä The Grammers -kappaletta. Tarttuvassa rallissa on nerokas taputuskohta, jonka keksijälle täytyy antaa iso käsi.

Flight To Mars tuo mieleen 70-luvun alkupuoliskon Rod Stewartin ja The Faces -bändinsä. Elton John tosin kummittelee mukana. Kappale on todella hyvä.

Glitter & Glow on silkkaa 70-luvun glam rockia. Kappale alkaa aivan erityyppisenä, mutta loppua kohden se jytää kuin Slade parhaina päivinään. Kerrassaan loistava toteutus.

V.R. Labelin julkaisemalta, Severi Peuran, The Grammersin rumpalin Jussi Vuolan ja bändin itsensä tuottamalta albumilta olisin ehkä vaihtanut kappalejärjestyksen toisenlaiseksi. Mutta mitäpä pienistä, muuten oikein hyvä albumi!