Palataan hetkeksi kesän 2010 tunnelmiin. Tämä kirjoitus jäi viime vuonna julkaisematta erään rocklehden nettisivuilla, koska päätoimituksella ja Down By The Laiturin järjestäjillä on kuulemma kinaa keskenään. Julkaistakoon se nyt tässä yhteydessä.
KORROOSIO
Down By The Laituri, Turku 31.7.2010
Down By The Laituri, Turku 31.7.2010
Raisiolainen Korroosio toimi aktiivisesti 70- ja 80-lukujen taitteessa. Uutta aaltoa ja punkkia yhdistellyt orkesteri sai pikkuhitin kappaleellaan Hei hei hei, joka levytettiin ensimmäisen kerran 1980. Biisin on sittemmin versioinut Klamydian ohella jopa saksalaisbändi Al-Anon. Ainoaksi jäänyt pitkäsoitto Kyllä tytöt ymmärtää ilmestyi 1982. Sen jälkeen yhtye hiljalleen hiipui, mutta on aktivoinut vuosien varrella silloin tällöin. Down by the Laiturissa bändin riveissä esiintyivät kaikki siinä koskaan soittaneet muusikot, lisättynä rumpali Markku Mäikkä Tuomella. Hän on ainoa, joka ei ole aikoinaan kuulunut yhtyeeseen.
Suurkokoonpano herätti ennakkoon hieman ihmetystä. Bändissä oli siis peräti kolme kitaristia, kaksi basistia, kaksi rumpalia sekä laulaja ja kosketinsoittaja. Pienelle lavalle tällainen kokoonpano ei edes mahtuisi, mutta DBTL:n iso esiintymisteltta mahdollisti keikan toimivuuden. Vaikka äijiä oli rivissä melkein kymmenen, riitti tilaa heilumiselle ja irroittelulle ilman että vierustoveriin törmäsi. Varsinkin kahden rumpalin käyttö voi tuntua liioittelulta, mutta ainakin tällä keikalla homma pelasi hienosti. Soundi oli jykevä ja selkeä.
DBTL:n pääesiintymisareena oli melkein täynnä Korroosiosta kiinnostuneita. Osasyynä tähän oli alkuperäisjäsen Joel Hallikaisen mukanaolo. Suurin osa kun ei ollut koskaan mistään Korroosiosta kuullutkaan. Yleisen harhaluulon mukaanhan Hallikaista luullaan Korroosion laulajaksi, vaikka sen tontin on aina täyttänyt Jarmo Hauhtonen. Hallikainen on kitaristi. Hallikaisen karisma oli nytkin omaa luokkaansa, muttei se jättänyt varjoonsa Hauhtosta, joka osoittautui mainioksi showmieheksi.
Bändi käveli lavalle Hallikaisen esitellessä jokaisen jäsenen. Kaikilla oli mukana akustinen kitara. Viimeisenä lavalle saapastellut Hauhtonen kantoi isoa Korroosio -lippua. Hänen annettuaan armeijatyylinen käsky, pirstoivat muut heput kitarat mäsäksi lavan reunaa vasten. Tässä vaiheessa tulikin selväksi, mitä Joel Hallikainen tarkoitti lehdistötiedotteessa paria päivää ennen keikkaa. Siinä hän uhosi, että "hajoitamme lavalla asioita". Kitarat eivät kuitenkaan olleet ainoa mikä sai lavalla kyytiä. TV:n uhri -kappaleen aikana laulaja Hauhtonen tarttui kirveeseen ja hajoitti television reippain iskuin. Tällainen performanssi on kuuleman mukaan suoritettu joskus aikoinaankin, joten vuosikymmenten jälkeen tuli uusintanäytös.
Jottei Korroosio -show olisi ollut pelkää tuhoamista, musiikki toimi hienosti ja monet melkein kolmenkymmenen vuoden takaiset rallit olivat säilyttäneet hyvin tehonsa. Ajan hammas ei ollut kalunnut pahemmin oikeastaan yhtään biisiä. Välillä hieman lapselliset tai nuoruuden teinihurmiossa tehdyt sanoituksetkin toimivat. Kumma kyllä.
Erikoisnumerona voidaan pitää Hallikaisen suurhittiä vuodelta 1993. Kuurankukka oli saanut punk-sovituksen ja kulki eteenpäin rivakasti. Biisiä ei kuitenkaan laulanut Hallikainen, vaan Hauhtonen. Jotkut muutkin kappaleet kuulostivat kiusallisen tutuilta; välillä Johnny B. Goode ja Fiilaten ja höyläten tulivat mieleen. Ramonesilta lainattu Blitzkrieg Bop oli saanut suomeksi nimen Pilsneri pop.
Korroosion soittajat nauttivat silminnähden keikasta. Harvoin näkee moista esiintymiseniloa. Joel Hallikaisen kiireiden takia homma ei ole aiemmin onnistunut, mutta hyvää kannatti odottaa. Viidenkympin kinttaalla olevat äijät voisivat aivan hyvin jatkaa Korroosio -uraa, mutta näin isolla kokoonpanolla esiintymispaikat ovat varmasti kiven alla. Soittajat kun eivät ole mitään fossiileja, vaikka jotkut vanhoilta merikarhuilta näyttivätkin. Laulaja Hauhtosen esiintymisintoa ja nuorekkuutta ei voi kuin ihailla.
Biisilista:
Suurkokoonpano herätti ennakkoon hieman ihmetystä. Bändissä oli siis peräti kolme kitaristia, kaksi basistia, kaksi rumpalia sekä laulaja ja kosketinsoittaja. Pienelle lavalle tällainen kokoonpano ei edes mahtuisi, mutta DBTL:n iso esiintymisteltta mahdollisti keikan toimivuuden. Vaikka äijiä oli rivissä melkein kymmenen, riitti tilaa heilumiselle ja irroittelulle ilman että vierustoveriin törmäsi. Varsinkin kahden rumpalin käyttö voi tuntua liioittelulta, mutta ainakin tällä keikalla homma pelasi hienosti. Soundi oli jykevä ja selkeä.
DBTL:n pääesiintymisareena oli melkein täynnä Korroosiosta kiinnostuneita. Osasyynä tähän oli alkuperäisjäsen Joel Hallikaisen mukanaolo. Suurin osa kun ei ollut koskaan mistään Korroosiosta kuullutkaan. Yleisen harhaluulon mukaanhan Hallikaista luullaan Korroosion laulajaksi, vaikka sen tontin on aina täyttänyt Jarmo Hauhtonen. Hallikainen on kitaristi. Hallikaisen karisma oli nytkin omaa luokkaansa, muttei se jättänyt varjoonsa Hauhtosta, joka osoittautui mainioksi showmieheksi.
Bändi käveli lavalle Hallikaisen esitellessä jokaisen jäsenen. Kaikilla oli mukana akustinen kitara. Viimeisenä lavalle saapastellut Hauhtonen kantoi isoa Korroosio -lippua. Hänen annettuaan armeijatyylinen käsky, pirstoivat muut heput kitarat mäsäksi lavan reunaa vasten. Tässä vaiheessa tulikin selväksi, mitä Joel Hallikainen tarkoitti lehdistötiedotteessa paria päivää ennen keikkaa. Siinä hän uhosi, että "hajoitamme lavalla asioita". Kitarat eivät kuitenkaan olleet ainoa mikä sai lavalla kyytiä. TV:n uhri -kappaleen aikana laulaja Hauhtonen tarttui kirveeseen ja hajoitti television reippain iskuin. Tällainen performanssi on kuuleman mukaan suoritettu joskus aikoinaankin, joten vuosikymmenten jälkeen tuli uusintanäytös.
Jottei Korroosio -show olisi ollut pelkää tuhoamista, musiikki toimi hienosti ja monet melkein kolmenkymmenen vuoden takaiset rallit olivat säilyttäneet hyvin tehonsa. Ajan hammas ei ollut kalunnut pahemmin oikeastaan yhtään biisiä. Välillä hieman lapselliset tai nuoruuden teinihurmiossa tehdyt sanoituksetkin toimivat. Kumma kyllä.
Erikoisnumerona voidaan pitää Hallikaisen suurhittiä vuodelta 1993. Kuurankukka oli saanut punk-sovituksen ja kulki eteenpäin rivakasti. Biisiä ei kuitenkaan laulanut Hallikainen, vaan Hauhtonen. Jotkut muutkin kappaleet kuulostivat kiusallisen tutuilta; välillä Johnny B. Goode ja Fiilaten ja höyläten tulivat mieleen. Ramonesilta lainattu Blitzkrieg Bop oli saanut suomeksi nimen Pilsneri pop.
Korroosion soittajat nauttivat silminnähden keikasta. Harvoin näkee moista esiintymiseniloa. Joel Hallikaisen kiireiden takia homma ei ole aiemmin onnistunut, mutta hyvää kannatti odottaa. Viidenkympin kinttaalla olevat äijät voisivat aivan hyvin jatkaa Korroosio -uraa, mutta näin isolla kokoonpanolla esiintymispaikat ovat varmasti kiven alla. Soittajat kun eivät ole mitään fossiileja, vaikka jotkut vanhoilta merikarhuilta näyttivätkin. Laulaja Hauhtosen esiintymisintoa ja nuorekkuutta ei voi kuin ihailla.
Biisilista:
Kuka Myi Kapinan
00.15
Se Et Ole Sinä
Luulin Että Ois Helppoa Rakastaa
Pogotaan
TV:n Uhri
Kuurankukka
Idoli
Hei Hei Hei
Pilsneri Pop
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti