Viime viikonloppuna oli vaihteeksi todella komea keli. Sellainen tuntuu olevan harvinaista herkkua nykyään. Jollei tuule, niin ainakin sataa tai molempia yhtä aikaa. Esimerkiksi edellisviikonloppuna 11.-12. lokakuuta Turun seudulla jylläsi aivan älytön puhuri.
Lauantain vastainen yö oli ollut ilmeisen kylmä. Maassa oli vielä paikka paikoin kuuraa lähtiessäni aamupäivällä kohti Ruissaloa. Tuntia aikaisemmin olisi varmasti saanut todistaa höyryävää merimaisemaa, nyt siitä oli enää rippeitä jäljellä Ruissalon kärjessä Saaronniemessä.
Ihmeteltävää riitti pelkästään tyynessä meressä, jota Turun seudulla kutsutaan pläkäksi. En tiedä käyttääkö otsikon rasvatyyntä juuri kukaan, itse törmäsin siihen aikoinaan australialaisen trillerielokuvan Dead Calm suomikäännöksessä. SuomiSanakirjan mukaan se on "erittäin tyyni ja sileä vedenpinta ilman vähäisiä liikkeitä".
Isot linnut eivät olleet moksiskaan niitä melko läheltäkin kuvaavista ihmisistä. Itse pidän tiettyä etäisyyttä, koska en halua kokea uudelleen tapausta muutaman vuoden takaa, jolloin joudun hetkellisesti juoksemaan kuin Lasse Viren. Vepsän saaressa kyhmyjoutsenemo ei meinaan tykännyt kun kuvasin sen poikasia. Valtava lintu syöksyi kohti, jolloin otin jalat alleni.
Tämä on todennäköisesti sama lintuperhe, jonka luontovideoita pursuavaa Simon Champs Youtube-kanavaa pyörittävä kaverini Simo on syksyllä nähnyt Turun Majakkarannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti