Toukokuinen Gdansk osa 1 - Hotellissa ja kaupungilla

Vapun jälkeisellä viikolla lentelin työkaverini Janne Aholaisen kanssa Puolan Gdanskiin vajaan viikon kestäneelle lomalle.

Lentolinja Turusta Pohjois-Puolan Gdanskiin on ollut pystyssä noin 15 vuotta. Se perustettiin aikoinaan siksi, että Olkiluodon ydinvoimalan rakennusmiehiä asui paljon Puolassa. Nyt kun sekin rakennus on käsittääkseni vihdoinkin valmis ja otettu käyttöön, säilyy yhteys Gdanskin toivottavasti ennallaan. 

Varasin matkan Booking.comin kautta. Lennot- ja hotellipaketti tuli maksamaan alle kolme sataa euroa. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta koska tiesin aiemmilta käyntikerroiltani täsmälleen miten hyvässä paikassa Mercure Hotel sijaitsee, osui valinta siihen. 

Wizz Airin kone oli tupaten täynnä. Lento ei onneksi kestä kuin puolitoista tuntia, joten ahtailla penkeillä ei tarvinnut kauan kupata. Taksi lentokentältä hotelliin maksoi parikymppiä. 

Mercuresta oli hyvä käppäillä suuntaan jos toiseen, koska korkea rakennus on hyvin keskeisellä paikalla Gdanskissa. Haittapuolena vaan oli, etten ollut täydessä kävelykunnossa jalkavaivastani johtuen. Kärsin siitä koko reissun ajan. Sama ongelma on yhä tätä kirjoittaessani, kolme kuukautta reissun jälkeen. Työterveydelle asian kuntoon saattaminen ei kuulemma kuulu. 

Hotellin ikkunasta näkyi Gdanskin telakan portti. Kommunismin kaadon 1980-luvun alussa aloittaneen solidaarisuusliikkeen syntysijalle oli helppo mennä, eikä muuallekaan ollut pitkä matka.

Kansallismielisyys on Puolassa aivan eri tasolla kuin Suomessa. Maan lippuja liehuu lähes joka paikassa. Tuskin kukaan haukkuu sikäläisiä ihmisiä natseiksi, vaikka lippu parvekkeella heiluukin. Suomessa on toisin. 

Noin Helsingin kokoinen Gdansk on Puolan kuudenneksi suurin kaupunki. Toisen maailmansodan aikana pahoin tuhoutunut kaupunki rakennettiin uudelleen sotaa seuranneita vuosikymmeninä ja rakennustyö jatkuu yhä. Edellisestä visiitistäni oli kulunut vajaa neljä vuotta ja silläkin välin katukuvaan oli ilmestynyt paljon uutta. 

Kesän 2016 Gdanskin matkalla erinomaiseksi havaitun Tabaka-nimisen baarin etsimisessä meni sen verran aikaa, että ehdimme poiketa välikaljoilla monessakin paikassa. Yksi niistä oli elokuvabaari, joka päältäpäin näytti tavalliselta pubilta, mutta sisällä pääsi leffanäytökseen jos niin halusi. 

Kuppilassa oli myynnissä tavanomaisten juomien ohella merkillistä hyytelöä, jota ihmiset kahmivat tarjotinkaupalla pöytiinsä. Pitihän sitäkin maistaa, mutta yleensä levitän mansikkahilloa lättyjen päälle, enkä juo sitä snapsilasista. 

Pienempään ja vähän isompaankin nälkään apuna oli Mercure Hotellin vastapäätä sijaitseva pikkukauppa, jossa myytiin lähes kaikkea mitä sattui tarvitsemaan. Kuten olutta, vodkaa ja nakkeja.