Elokuinen Jurmon reissu

Saaristomerellä kolmetoista kilometriä Utöstä sijaitseva Jurmo on viitisen kilometriä pitkä ja kilometrin leveä saari.  Se on Korppoon Jurmon kylän pääsaari ja kuuluu nykyään Paraisten kaupunkiin. 

Keskiviikkona, elokuun 24. päivä, astelimme yhteysalus MS Baldurin kyytiin Nauvon Pärnäisistä työkaverini Petterin kanssa. Hänelle Jurmo oli edessä ensimmäistä kertaa, minulle tämä oli kolmas reissu saarelle. 

Laivamatka Pärnäisistä Jurmoon kestää nelisen tuntia. Se on viimeinen stoppi ennen Utöä, joka tunnetaan entisenä varuskuntasaarena. 

Vaikka tuntimäärä kuulostaa paljolta, meni aika Baldurin kyydissä joutuisasti. Sain nukuttuakin noin tunnin verran ja laukkuun pakkaamani aikakausilehdet olivat kova sana. Nettikin toimi merellä moitteettomasti. 

Ilma ei aamupäivällä ollut sellainen, että laivan kannella olisi viitsinyt oleilla. Taisi siellä muutama goretex-heppu istuskella, mutta minua ei huvittanut palella ja miettiä sataako vai ei. 

Netistä ei löytynyt Baldurin ruokalistaa, joten päivän menu tuli yllätyksenä. Tarjolla oli kaalilaatikkoa, aurajuustoperunoita ja mustapapupihvejä. Koska en varsinaisesti ole kasvissyöjä, en saanut ateriasta juuri mitään irti. Onneksi Petterille maistui, joten annokseni ei mennyt hukkaan kipatessani hänelle loput. Laukussa oli pari Nauvon Salesta ostettua lihapasteijaa ja banaania, eikä sentään tarvinnut nälkää nähdä.

Jääkaudella syntynyttä pitkulaista Jurmoa pidetään Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena. Osa Jurmosta kuuluu kansallispuistoon, mutta suurin osa on saaren neljän kantatilan omistuksessa. 

Jurmossa on asuttu keskiajalta lähtien. Saarella on on kappeli, joka on nykymuodossaan ollut olemassa 1846 lähtien, mutta sisältää uudempaa kalustoa kuten saarnastuolin. 

Tarinan mukaan Jurmon metsät ja talot poltettiin 1500-luvulla Kustaa Vaasan käskystä, jotta merirosvousta ja haaksirikkoja ei esiintyisi lähivesillä. Nykyään saarella ei pahemmin puita ole, mutta kylän lähistöllä on 1930-luvulla istutettu mäntymetsikkö ja etelärannalla tervaleppälehto. Mäntyjä ei hevillä uskoisi pian satavuotiaiksi, mutta karun ilmaston takia niistä tuskin koskaan tulee tuon pidempiä ja paksumpia.  

1970-luvulle asti jurmolaiset saivat elantonsa kalastuksesta. Nykyään tulot tulevat pääosin matkailusta. Saarella on muun muassa vierasvenesatama, vuokramökkejä sekä yllättävän hyvin varusteltu ja edullinen satamakahvilakioski. 

Kivikkoisessa maastossa eteneminen ei tuottanut suuria vaikeuksia, mutta pyrimme käyttämään katajien ja kanervikkojen seassa kiemurtelevia polkuja hyväksemme. Kävely siellä oli helpompaa kuin kivien päällä. 

Takaraivossa kummitteli keväinen ilmalentoni Ruissalossa, jolloin sormeni murtui ja tälli tuli kylkeen kiven pyörähdettyä allani luontopolulla. Jurmossa en varsinaisesti kävellyt kieli keskellä suuta, mutta tapaturma kävi mielessä kivikkoisilla osuuksilla. 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun reippailin aivan Jurmon päähän asti. Saaren kuuluisin puu lienee tuo kuvissakin keskellä kivikkoa kasvava pihlaja, jonka jälkeen saa tarpoa vielä kauan maaliin päästäkseen. Matka on paljon pidempi mitä silmä antaa ymmärtää. 

Saaren kärjessä näimme valtavan rantakäärmeen. Se kiirehti piiloon kiven alle meidät havaittuaan, mutta jäi sen verran näkyviin, että sain kuvattua eläimen. Kyseessä oli yksi isoimpia käärmeitä mitä on vastaan tullut. Väritykseltään se poikkesi tavanomaisesta lajikumppanistaan siinä, että pää oli muuten musta, mutta leuan alla valkoista. Ei siis suinkaan lajille ominaisia keltaisia täpliä pään päällä. 

Käärmeen lisäksi vastaan tuli polkupyöräilijä. Kulkupeli ei oikein soveltunut kiviseen maastoon ja kaveri joutuikin taluttamaan sitä. Hän oli saapunut saarelle troolari Ainalla raisiolaisen leirikoulun mukana.

Vaikka reissuun lähtiessä sää näyttikin vähän arveluttavalta, tuli ulkoilukelistä lopulta suorastaan ihanteellinen. MS Baldurin aikataulu on sellainen, että kesäkeskiviikkoisin Jurmoon pääsee viideksi tunniksi, jona aikana ehtii tutkia saaren päästä päähän jos vaan kunto kestää. 

Aiemmat blogijuttuni Jurmosta löytyvät linkeistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/08/jurmon-reissulla-kesakuussa.html ja http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/09/elokuinen-jurmon-matka-osa-1.html?m=0