tiistai 1. syyskuuta 2015

Viron matka osa 1 - Paldiski

Elokuun ensimmäisellä viikolla tehty viikon mittainen Viron reissu suuntautui Haapsaluun ja Hiidenmaalle. Mukana matkassa olivat Sunttu Sundell ja Jussi Vanne, jonka Chrysler Voyager -autolla olimme liikkeellä.

Koska Helsingistä ei pääse Viroon muuta kuin Tallinnan kautta, oli se luonnollisesti ensimmäinen etappimme. Minä odottelin keskustassa parkkipaikalla kun pojat kävivät ostamassa poltettavaa mökille. Mistään klapeista ei ollut kyse, vaan muhkeista sikareista, joita oli kuulemma pakko saada iltapuhteiksi.


Olemme 2010-luvulla tehneet pari kertaa aikaisemminkin Viron matkoja omalla autolla. Jussin tilalla on ollut veljensä Mikko. Elokuussa 2011 reissu suuntautui Etelä-Viroon, jossa tukikohtana toimi Otepää. Sieltä oli helppo tehdä päiväretkiä joka suuntaan.

Kesällä 2013 olimme Saarenmaalla ja Hiidenmaalla. Tuolloin jälkimmäinen saari jäi omalta osaltaan hieman torsoksi, joten nyt oli revanssin paikka.

Matkalla Haapsaluun poikkesimme Paldiskissa. Se on satamakaupunki Itämeren rannalla Luoteis-Virossa. Paldiski kuuluu Harjumaan maakuntaan ja matkaa Tallinnasta sinne on 45 kilometriä.

Vuoden 2014 alussa kaupungissa oli 4163 asukasta. Paldiskissa sijaitsi 1965-1968 rakennettu Neuvostoliiton sukellusvenetukikohta, myös ydinsukellusvenneille ja Neuvostoliiton laajin sukellusvenesodankäynnin koulutuskeskus. Sukellusvennekäytössä Paldiski oli ollut jo vuodesta 1962. Siellä oli kaksi ydinreaktoria sukellusveneiden ydinreatorien käyttöön harjoittelemista varten.

Paldiski oli suljettu kaupunki sotilaallisen luoteensa johdosta. Alueella oli enimmillään 16 000 sotilashenkilöä. Viimeinen venäläinenn sotilasalus lähti Paldiskin satamasta elokuussa 1994.

Tällä kertaa emme olleet etsimässä sukellusveneitä kuten muutama vuosi sitten. Silloin niitä ei löytynyt, vaikka huhujen mukaan raatoja makaa jossain satama-altaassa yhä. Kaikki olivat autuaan tietämättömiä koko asiasta. Edes rautatieaseman baarissa ei muka oltu kuultu mistään sukellusveneistä, vaikka kaljaa imuroivien hampaattomien miesten ikäpolvi oli takuulla sitä luokkaa, että he ovat eläneet tuota aikaa.

Pakrin majakan lähellä on pitkä jyrkänne, jota turistit käyvät joukolla ihmettelemässä. Tälläkin kertaa paikalla oli bussilasteittain väkeä. Itse majakka jäi käymättä, vaikka rapistuneesta ulkonäöstään huolimatta auki olikin.













1 kommentti:

  1. Taas paikan päällä ! Hieno paikka ! Ja kelikin oli hyvä !

    VastaaPoista