Harmaassa kelissä Haunisten altaalla

Kulunut syksy oli henkisestä todella rasittava. Mieltä raastoi työnantajan moraaliton ja katala temppu, jolla Postin pakettilajittelijat siirrettiin 1. syyskuuta Posti Palvelut Oy-sisaryhtiöön.

Liikkeenluovutuksella mahdollistettiin, että pakettilajittelijat saatiin halvemman työehtosopimuksen piiriin 1. marraskuuta alkaen. Siinä missä Postin johtajille maksetaan jopa miljoona euroa vuodessa, olisivat minun nettotuloni tippuneet vähän päälle tuhanteen euroon kuussa! Puhumattakaan kaikista muista heikennyksistä, kuten työajanpidennyksestä (51 minuuttia lisää päivässä) ja joustovapaiden poistumisesta.

Lopulta tästä painajaisesta jouduttiin kärsimään käytännössä vain pari viikkoa, koska loppu marraskuu meni lakkoillessa. Kaksi ja puoliviikkoiseksi venähtäneen lakon hyötynä oli, että käsittämättömän kehno työehtosopimus kumottiin ja tilalle räätälöitiin sopimus, joka oli lähes sellainen kuin ennen liikkeenluovutustakin. Suuri kiitos tästä kuuluu liittomme PAU:n puheenjohtajalle Heidi Niemiselle, joka taisteli kuin viimeistä päivää isompiaan vastaan.

Ikävä puoli asiassa on se, että mielestäni liikkeenluovutus olisi pitänyt perua ja Postin hallituksen saada kenkää siinä missä omistusojausministeri Sirpa Paateron ja pääministeri Antti Rinteenkin. Molemmathan puhuivat paskaa minkä ehtivät, mutta ovat tätä kirjoittaessani nousseet jälleen valtakunnan huippupaikoille! Vaikea uskoa sellaista tapahtuvan muualla kuin ehkä Salatuissa elämissä.

Kiitos heille, jotka jaksoivat olla lakkovahteina Liedon Logistiikkakeskuksen portilla ja Suomen kuuluisimmalla reiällä. Sellainen nimittäin tehtiin heti ensimmäisen lakkopäivän aamuna verkkoaitaan, jotta esimiesten, rikkurien ja vuokratyövoiman kulku sisälle postikeskukseen olisi kätevämpää ja poissa lakkovahtien silmistä.

Asiassa kävi kumminkin toisin, kun media alkoi kirjoitella merkillisestä reiästä. Siitä tuli yleinen naurunaihe, joka varmasti muistetaan vielä pitkään. Aiemmin pihan poikki ei saanut oikasta, koska rekkaliikenne häiriintyi ja saattoi tulla onnettomuuksia. Nyt sitten asiaa perusteltiin sillä, että parkkipaikalta pääsee nopeammin sisälle, eikä reikä kuulemma mitenkään liity lakkoon!

Muun muassa nämä asiat mielessäni kiersin marraskuun puolivälin tienoilla Raisiossa sijaitsevan tekoaltaan, Haunisten altaan. Sattui olemaan päivä, jolloin vettä tuli korkeintaan viallisen kukkasumuttimen verran, eikä se ei haitannut ulkoilua. Muuten taisikin sadella päivittäin koko marraskuun.

Haunisten allas on 38 hehtaarin kokoinen ja sen ympärysmitta on noin kolme kilometriä. Pikku kuvaustaukoineen lätäkön kiertämiseen menee noin tunti, ellei sitten ole joku Valentin Kononen tai Reima Salonen. Mutta normaalilla ihmisellä, joka haluaa katsella luontoakin, ei pitäisi olla suurta hinkua ravata hullun lailla pitkin polkuja.

Haunisten altaalle tehtiin pari-kolme vuotta sitten grillauspaikka. Uusinta uutta oli toinen grillikatos, joka on ilmestynyt sinne sitten viime käyntini eli veikkaukseni mukaan kesäksi. Se vetosikin allekirjoittaneen grillivaistoihin niin kovasti, että täytyy talvella joku viikonloppu käydä testaamassa millainen hiillos siihen tuleekaan.

Sateenpelon takia en ottanut kameraa mukaan lainkaan, mutta kännykällä sain sentään muutaman juttuun sopivan kuvan.

Huomattavasti kattavampi kuvakalkadi Haunisten altaasta on nähtävissä keväällä 2015 tekemässäni blogijutussa. Se löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/04/kierros-haunisten-altaan-ympari.html