Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 3

Maskun Mätikän luolasta matka jatkui Nousiaisten Uunisvuorelle. Paikka sijaitsee huomattavasti enemmän syrjässä asutuksesta kuin Mätikän luola. Lähistöllä on peltoja ja tekeillä oleva omakotitalo, mutta muuten se on melko korvessa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö metsässä olisi liikettä. Merkillisiä, teipeillä eristettyjä alueita oli siellä täällä. Kyseessä on kaiketi jonkunlainen ajorata, jossa päristellään menemään jollain vehkeellä. Jäljistä ei ottanut selkoa mikä ajoneuvo voisi olla kyseessä, ehkä mönkijä tai moottoripyörä. Autolla ei sentään moiseen umpirämeikköön luulisi pääsevän.

Hilpeyttä herättänyt kyltti pellon reunassa selittyi nähtyämme jäljet metsässä.

Ilmankosteus oli huipussaan. Hengitys höyrysi, silmälasit olivat sumussa ja valokuvaaminen lähes mahdotonta. Viime aikojen sateet näkyivät joka puolella.

Lopulta luolakin löytyi. Kiersimme ensin laajan reitin väärästä suunnasta.

Vuoren itärinteellä sijaitseva luola on aivan erilainen kuin Mätikän luola. Suuaukko on suorastaan valtavan kokoinen. Keskellä kasvaa mahtava kuusi. Luolan perältä pääsee kuulemma eteenpäin ryömimällä. Kukaan ryhmästämme ei kokeillut mitä sieltä mahtaa vastaan tulla.

 

Legendaarisen Sika-Kyösti -rosvon arvellaan pitäneen myös täällä majaansa. Ehkä Uunisvuoren luola on ollut miekkosen kesäresidenssi, mene ja tiedä. Nykymittapuulla mukavuusolot eivät kovin häävejä ole, mutta varmaan ennen vanhaan viranomaisia paenneet konnat saattoivat tällaisissa paikoissa pakon edessä oleskellakin.

Luola näyttää olevan ainakin jossain määrin yleisessä tiedossa. Sinne johti selvä polku lähipellolta. Jopa ojan yli oli asetettu paksu tukki kulkua helpottamaan. Makkaraa oli kovasti grillattu ja jokunen roskakin valitettavasti jätetty, mutta muuten luola näytti olevan luonnontilassa.

 

Päivän viimeinen etappi oli Naantalissa Luonnonmaan saaressa. Timo Sepänmaa tiesi sieltä kalliomaalauksen, jota kävimme vilkaisemassa.

Paikka sijaitsee aivan uimarannan läheisyydessä. Kesällä siellä lienee vilkasta. Tuskin kukaan tietää pulikoivansa esihistoriallisen maalauksen lähellä. Tätä kalliomaalausta ei maallikko nimittäin kykene millään erottamaan kallioseinämästä. Todennäköisesti lähes jokainen kävelee reteesti sen ohi. Tällaista tuskin havaitsee muut kuin asianharrastajan harjaantuneet silmät.

En osaa yhtään sanoa mihin aikakauteen maalaus voisi sijoittua. Joku muinainen ihminen sen on joka tapauksessa tehnyt. Sepänmaa varmaan asiasta mainitsikin.

Päivä oli varsin mielenkiintoinen. Paljon ehtikin valoisaan aikaan tehdä. Ajoitus Naantalin suhteen osui aivan nappiin - pian alkoi sataa ja hämärä laskeutui.

Reissun kruunasi Raision Kebab & Pizzeriassa nautittu ateria. Paikka on todettu oivaksi jo muutama vuosi sitten, mitä nyt välillä nimi vaihtunut. Viimeksi kun kävin siellä, se oli Broadway.

Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 2

Ruskon siirtolohkareisiin tutustumisen jälkeen matka jatkui naapurikunta Maskuun. Ensimmäinen etappi oli Mätikän luola.

Luola sijaitsee aivan Maskun kirkonkylän tuntumassa. Paikan läheisyys lähimmästä asutuksesta yllätti ainakin minut. Matkaa lähitaloihin ei ole linnuntietä kuin pari sataa metriä.

Luola on korkean vuoren päällä. Sinne pääsee ainakin kahta eri kautta. Valitsimme Timo Sepänmaan tunteman reitin, joka lähti pellonreunasta loivaa rinnettä ylöspäin. Reittiä ei ole viitoitettu, tai en ainakaan huomannut puissa mitään merkkejä. Etsivä kuitenkin löytänee paikan helposti vuoren laelle päästyään.

Mätikän luolasta oli juuri juttua TSTV:n Luonto Plussassa. Se on ohjelma, jossa Turun yliopiston konservaattori Ari Karhilahti ja Turun Sanomien toimittaja Ann-Mari Rannikko käyvät läpi kasveja ja erilaisia luontokohteita Turun lähistöllä.

Kun Luonto Plussassa toimittaja Rannikkokin ryömi Mätikän luolaan sisälle, vakuutuin ajatuksesta, että kyllä minäkin siihen pystyn. Loppujen lopuksi isonkaan ihmisen ei näköjään tarvitse olla kovin elastinen mahtuakseen luolan ulkoapäin pieneltä näyttävästä suuaukosta sisälle.

Aluksi hiukan kammoksutti ajatus ryömimisestä ahtaaseen paikkaan. Mutta kun kyyristyi ja antoi mennä vaan, pian olikin jo luolassa sisällä. Ainoastaan toinen polvi ja hanskat hiukan likastuivat, sen enempää pyykkiä tuosta ei ainakaan minulle koitunut. Jotenkin kuvittelin, että kaikki kuteet ovat kurassa moisen operaation jälkeen.

Timo Sepänmaa ja Harri Nato Leino olivat kaukaa viisaasti varustetuneet tasku- ja otsalampuin. Niiden valossa minäkin näin luolasta sen verran kuin tarvitsikin.

Sepänmaa ja Leino Mätikän luolassa.


TSTV:n ohjelmassa luola vaikutti suuremmalta kuin se käytännössä oli. Isokin äijä mahtuu sinne seisomaan vaivatta, eikä kai mikään estä useampaa henkilöä änkeämästä sisälle samaan aikaan. Tilaa oli sen verran hyvin.

Luolan perällä on ahdas kolo, jonne ryömimällä pääsee lopulta ylös kallion päälle. Moista temppua ei kukaan ryhmästyämme kumminkaan yrittänyt. Harvan sitä kannattaa edes koittaa.

Matalasta lippamallisesta suuaukosta ei luolaan juuri valoa pääse. Seinämässä oli pienehkö reikä, josta kajasti ulkoilma sisälle. Mutta sen varaan ei kannata laskea, koska keinovalo on luolassa välttämätöntä.

Luolassa lienee aikoinaan asuttukin. Tarkkaa tietoa ei ole ketä ja milloin. Varsinais-Suomessa 1800-luvulla vaikuttaneen Sika-Kyöstin kerrotaan majailleen luolassa. Mies oli kuuluisa rosvo, joka terrorisoi lähitienoita ja kuulemma kävi keikoilla myös Hämeessä ja Satakunnassa saakka.

Paluu autolle tapahtui toista reittiä kuin ylös mennessä. Luolan vierestä lähtee jyrkkä rinne alas. Sitä on sen verran paljon talsittu, että siihen on muodostunut selvä polku. Alastulo onnistui helposti. Sääli vaan niitä, jotka kiipeävät sen ylös - vuoren toiselta puolelta on paljon helpompi nousta.

Mätikän luolasta juttua myös täällä http://retkipaikka.fi/vapaa/matikan-luola-masku/

Näkymä vuoren päältä.

Luolassa sisällä.