Viime vuoden syyskuun alussa Facebookiin putkahti tieto, että amerikkalainen heavy metal-yhtye Manowar esiintyy kesäkuussa 2025 Tallinnassa Piritan luostarin raunioilla. Vieläpä kahtena iltana peräkkäin. Vanhana fanina olin tietysti kiinnostunut asiasta. Tallinnan reissullekin pääsisi pitkästä aikaa.
Oletin lippujen menevän kuin kuumille kiville heti aamusta. Kyselin naamakirjassa voisiko joku tuttu hankkia minulle lipun, koska olin itse tuolloin töissä. Siellä kun tehdään selkä vääränä fyysistä työtä, eikä surffailla missään myyntisivustoilla. Moni tuttava puolestaan istuskelee näyttöpäätteen ääressä päivät pitkät.
Tuntui, ettei kukaan ollut halukas auttamaan ja olin jo heittämässä kirvestä kaivoon. Pelastava enkeli kuitenkin ilmaantui pääkaupunkiseudulta.
Pilvi Telaranta on tuttu nainen Elmu ry:n järjestämiltä Sweden Rock Festival-reissuilta. Osallistuin rientoihin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä seitsemänä kesänä ja Pilvi oli mukana useamman kerran. Manowar-fanina hän oli itsekin hankkimassa lippua Tallinnaan, joten samalla järjestyi sellainen minullekin perjantain konserttiin.
Kiinnostukseni Viroa kohtaan ei kuitenkaan ole missään vaiheessa vähentynyt. Ei vaan ole tahtonut löytyä samanhenkistä matkaseuraa. Toki koronarajoituksetkin vaikuttivat, vaikka noin ylipäätään epidemia ei elämääni juuri muuttanutkaan. Samalla tavalla kävin töissä ja kaupassa kuten ennenkin.
Takavuosina Viron matkoilla oli usein mukana työkaverini Sunttu. Hänen lopettaessa ulkomaanmatkailunsa, menetin samalla hyvän matkakumppanin.
Ensi kesänä tosin toivon mukaan toteutuu jo vuosia kaavailtu automatka Viron Hiidenmaalle ja Saarenmaalle. Sinne olisi aikomus lähteä samalla porukalla kuin muutamalle aiemmallekin reissulle. Allekirjoittanut, MP Vanne ja Sunttu.
Syynä moiseen lienee huono lippumenekki, jonka aiheuttajaksi arvelen pääkaupunkiseudulta tulevien asiakkaiden Turku-boikotoinnin ohella tapahtuman sekavaa ohjelmistoa. Kolme päivää melkoista sillisalaattia kalliiden lippujen kera ei ollut toimiva yhdistelmä.
Olisin toki ilman Tallinnan matkaa mennyt Rockfestiin ainakin päiväksi. Aikainen matkaanlähtö kuitenkin painoi sen verran päälle, että oli jätettävä juhlien torstainen Judas Priest-iltakin väliin. Periaatteessa se olisi voinut onnistua parin tunnin yöunilla, mutta kostautunut heti seuraavana päivänä.
Kupittaan asemalta junaan hyppäsi vanha kaverini Jani Pirilä, joka alla olevassa kuvassa nauttii Tallinnan Kieg in de Kök-linnoitusmuseossa olutta Vana Tallinn-liköörin kera.
Hän hankki Manowar-biljettinsä paljon minua myöhemmin. Oletuksistani huolimatta niitä ei myytykään heti ensimmäisenä aamuna loppuun, vaan ilmeisesti vielä konserttipäivinä luostarialueelle pääsi jos sinne halusi.
Jo aiemmin selvisi, että Pirilällä oli lippu molemmille konserttipäiville. Päätin itsekin, että kun kerran Tallinnaan asti mennään, hommaan myös lauantaiseen konserttiin sisäänpääsyn.
Ikaalisten Matkatoimisto mainosti Manowar-matkaa hotellipaketin kera. Se sisälsi sopivasti lauantain konserttilipun, kun jo hankittu oli perjantaille. Järjestely tuli vähän kalliimmaksi, mutta samalla löytyi majoituspuoleen ratkaisu. Piriläkin majoittui samaan hotelliin, Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Ibis Styles Hoteliin.
Manowar-viikonloppu oli Tallinnassa huomattu jopa museoissa. Esimerkiksi Kieg in de Kökin opas arvasi oitis habituksestamme meidän olevan menossa Manowarin konserttiin. Varmasti erikoislaatuinen ja historiallinen konserttipaikka oli paremmin hänen tiedossaan kuin joku laitakaupungin halli.



















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti