Kaislatuuli: Alkuilta Halikon kurpitsapellolla

Viime sunnuntaina suunta oli kurpitsapellolle Salon kupeeseen Halikkoon. Tämä oli jo viides kerta kun Kurpitsaviikot veti allekirjoittaneen puoleensa.

Lähtö Turusta tapahtui hyvissä ajoin valoisaan aikaan. Viime vuonna opin, että paikalla on hyvä olla muulloinkin kuin pimeällä, sillä muuten jää paljon huomaamatta.

Koska flunssa painoi päälle ja lauantaina tuuli vielä kovempaa kuin juhannuksena, varauduin reissuun kaulahuivilla ja pipolla. Tämä olikin tarpeen, sillä aukealla pellolla puhalsi kuin viimeistä päivää. Kun vielä alkoi satamaankin, oli aika mennä hetkeksi autoon lämmittelemään.

Onneksi kaaran sai parkkiin todella lähelle tapahtuma-aluetta. Yhtenä vuonna tilaa löytyi vasta kaukaa halikkolaisen kerrostalon edestä. Iso kiitos mukaville ja asiansa osanneille liikenteenohjaajille.

Halikon museosillan kupeessa olevalla tapahtuma-alueella on valtava määrä yksityiskohtia, joita ei pimeässä huomaa. Puolisokkona ihmispaljoudessa haahuileminenkaan ei välttämättä ole miellyttävää. Hyvä puoli tosin on, että päivänvalon laskeuduttua tuhannet kurpitsalyhdyt näyttävät upeilta.

Kurpitsaviikot sai alkunsa vuonna 2018, jolloin Rannikon Puutarhan yrittäjä Esa Rannikko ideoi omalle kurpitsapellolleen ensimmäisen Kurpitsapuiston.

Tapahtuma veti vuosi vuodelta yhä enemmän porukkaa. Vuonna 2021 Rannikko kyseli paikallista yhdistystä, Salon Alueen Yrittäjiä, ottamaan vetovastuuta. Näin syntyi Kurpitsaviikot, jota on tehty pääosin talkoovoimin.

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään aikavälillä 10.-26. lokakuuta. Avajaisissa mikrofoniin tarttui itse presidentti Sauli Niinistö. Salosta kotoisin oleva Niinistö oli varmasti melko helppo houkutella paikalle.

Erona aiempiin vuosiin, oli alueella jonkun verran uusia rakennelmia. Hauskoja asetelmia oli muuteltu, esimerkiksi luuranko-orkesteria en muista nähneeni.

Puoli kuuden kieppeillä pellolla pystyi kävelemään törmäämättä muihin ihmisiin. Tuntia myöhemmin tilanne olikin jo toinen. Raivokkaasta tuulesta ja ajoittaisesta piiskaavasta sateesta huolimatta väkeä oli kuin Ruisrockissa. Siinä vaiheessa oli aika vaihtaa maisemaa.

Olen vähän jopa odotellut milloin joku keksii tulla kertomaan "Miten sinäkin iso mies viitsit tuollaista pelleilyä käydä katsomassa?". Voi tietysti olla, että tällainen Amerikasta Suomen perukoille rantautunut Halloween-meininki sulattaa paatuneimmatkin kyynikot.