Lankalauantaina Tulliniemessä

Taannoin juolahti mieleen, että Hangon Tulliniemen luontopolku saattaisi olla kova sana jossain vaiheessa kevättä. Esitin asian työkaverilleni Petterille, jolloin kävi ilmi, että hän oli kaavaillut samanlaista operaatiota. Ajankohtakin oli jo tiedossa; suunnitelma olisi hyvä toteuttaa pääsiäisenä.

Matkaan lähdettiin Turusta lankalauantaina 19. huhtikuuta. Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi vietettävänä pääsiäisenä ei maantiellä ollut pahemmin ruuhkaa. Saavutimme Suomen eteläisimmän kaupungin ilman turhia taukoja.

Olen käynyt kerran aikaisemmin Tulliniemessä, melko tarkkaan viisi vuotta sitten huhtikuussa 2020. Liikkeellä oltiin tuolloinkin Petterin autolla. Reissusta tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2020/05/tulliniemen-luontopolulla.html

Tulliniemen luontopolku on 6,7 kilometriä pitkä ja polun päässä olevat kalliot ovat Manner-Suomen eteläisin paikka. Takaisin pitää kävellä samaa reittiä kuin mennessäkin, kyseessä ei siis ole rengasreitti. 

Ainakaan minua tällainen edestakaisuus ei haittaa mitenkään. Sen sijaan menomatkalla ihmettelin vastaantulevaa liikennettä, kun ohitsemme käveli sakkia jatkuvana virtana.

Lopulta oli pakko kysyä eräältä herralta, että onko reitin päässä bongattu joku erityisen harvinainen lintu vai mistä tällainen ruuhka mahtaa johtua? Ukkeli ei maininnut kolibria tai korppikotkaa, totesi vaan päivän olevan retkeilyyn todella passeli. 

Ja passeli se myös oli. Tuulta ei nimeksikään, mutta ei myöskään aurinkoa. Kävi sikälikin hyvä mäihä, että autolle palatessamme alkoi sade siltä seisomalta. Matka takaisin Turkuun taittui pisaroiden ropistessa tuulilasiin, mutta tuossa vaiheessa se oli aivan yksi lysti. 

Ihmettelin kännykkäni askelmittaria, joka näytti askelluvuksi peräti kolme kilometriä vähemmän kuin Petterin älykello. Kaiken kaikkiaan ramppaamista luonnon helmassa kertyi 7,3 kilometriä.

Valokuvat onnistuivat mielestäni hyvin. Luullakseni Tulliniemessä on harvoin näin tyyni keli.