Neljä kuukautta myöhemmin on aika muistella kesäkuista lauantaita, jolloin tein päiväreissun Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään.
Alkukesällä saatiin nauttia aurinkoisista keleistä. Pellot ja luonto tosin kuivuivat, koska sadetta ei tullut kirveelläkään. Viimeistään elokuussa homma sitten kääntyikin päälaelleen. Esimerkiksi viikolla 35 satoi kaikkina muina päivinä paitsi tiistaina.
Alun perin en ollut lähdössä saareen, mutta kun kaveri ilmoitti tarvitsevansa apua teltan pystyttämisessä, tarjouduin toki avuksi. Tiedä sitten paljonko hyötyä panoksestani oli, mutta ainakin teltta nousi ja samassa paikassa se oli elokuun loppupuolelle saakka. Tietääkseni käyttöaste jäi oletettua pienemmäksi.
Kulunut kesä Vepsässä oli omalta ja monen muun vakiokävijän taholta erilainen kuin ennen. Vesibussin kausikorttiin tuli niin härski korotus, ettei sitä ostanut enää entisten noin kolmenkymmenen ihmisen sijaan kuin vaivaiset kaksi. Täten saarikäynnit vähenivät radikaalisti kaikilla muilla paitsi heillä. Osa lopetti Vepsä-reissut kokonaan. Omat käyntini tippuivat melkein kolmasosaan edelliskesään verrattuna.
Vakioasiakkaiden kohtelusta harmistuneena minimoin ostokseni laivalla ja saaren kuppilassa. Vielä viime vuonna kannoin niihin rahaa surutta. Siinä voi sitten miettiä lihottiko moinen toiminta liikkeenharjoittajan kassaa vai ei. Saaren ja vesibussin mukavalla henkilökunnalla ei kuitenkaan ole asian kanssa mitään tekemistä.
Olen huomannut, että Vepsässä lokit ovat sen verran fiksuja, ettei niiden kannata päästellä ääniä, koska silloin paikalle ryntää välittömästi kymmenen lajitoveria. Kun pitää nokan supussa, saattaa saadakin vaikka makkaran. Sellaisen kalalokki imaisee kokonaisena niin kylmänä kuin grillikuumanakin. Nähty on.
Nyt kun näitä alkukesän kuvia katselee, rupesi taas kummasti tekemään mieli Vepsään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti